Desucon 5.-7.6.2015

Kokonaisuudessaan seitsemännen kerran Lahden Sibeliustalolla järjestetty kesän Desucon oli minulle neljäs kesän Desucon ja seitsemäs Desutapahtuma. Tajusin myös samalla, että koska kesän Desuconeja on ollut nyt seitsemän ja olen ollut neljässä niistä, niin niitä Desuconeja missä olen ollut on nyt enemmän kuin niitä missä en ole ollut. Hyvin selvästi selitetty :D...

Coniviikonloppuni alkoi lauantai-aamuna jo kolmen aikaan, kun jostain ihme syystä heräsin jo silloin enkä saanut enää unta sen jälkeen. ”Todella hyvillä” lähes neljän tunnin yöunilla oli mukavaa aloittaa coniviikonloppu. Noh, kahdeksan aikaan pääsimme liikkeelle ja olimme Sibeliustalolla vähän yhdeksän jälkeen. Suuntasimme laittamaan cossit päälle. Olin molempina päivinä Nami One Piecesta.

Pukuhuoneilun jälkeen alkoikin ensimmäinen ohjelma, jota seurasimme eli ”One Piece ja ystävyyden taika”. Puuseppä -salin ovet olisi voinut avata hieman etukäteen, koska nyt tähän ohjelmaan jonottajat jäivät tungoksen keskelle, kun myyntipöytäsaliin jonottavat käänsivät jononsa ulko-oville päin. Järjestysmiehet tulivat kyllä järkkäilemään jonoa, mutta helpompaa olisi ollut vain päästää osa ihmisistä Puusepän puolelle, sillä nyt sisääntulo tukkeutui ikävästi.

Itse ohjelma oli hauska ja mielenkiintoinen, silloin, kun päästiin pois sarjan juonellisten ominaisuuksien selittämisestä. Tuntuu hassulta, että ohjelmanpitäjät käyttivät niinkin suuren ajan sarjan perusidean selittämiseen, sillä luulen, että One Piece on niin iso sarja, että kaikki paikalle tulleet tiesivät jo vähintään sen verran sarjasta. Sarjan ystävyysteemaa käytiin läpi Luffyn kautta, mikä oli toimivaa, kun Luffy nyt sattuu yleensä olemaan se yhdistävä tekijä sarjan hahmojen välillä. Luennon mielenkiintoisin osuus tuli kuitenkin lopussa, kun alettiin spekuloida sarjan loppua ja tulevaisuuden tapahtumia. Olin itsekin miettinyt osaa lopuista, mutta osa teorioista tuli minulle uusina ja se antoi miettimisen aihetta.

Tämän jälkeen suuntasimme myyntipöytäsaliin ja taidekujalle sekä syömään eväitä. Seuraava ohjelma mitä seurasimme oli ”Onko hyvää yaoita olemassa? -Yaoin stereotypiat” Luento käsitteli yaoita lähinnä stereotypioiden kautta ja jätti vastaamatta nimessä esitettyyn kysymykseen. Tämä ei kuitenkaan hirvittävästi jäänyt harmittamaan, koska luento oli asiantunteva ja hauska. Suurin osa stereotypioista oli minulle, ja varmasti kaikille vähänkin yaoihin tutustuneelle entuudestaan tuttuja, mutta luento onnistui silti olemaan viihdyttävä ja luennon pitäjä oli löytänyt loistavat esimerkit kaikkiin käsittelemiinsä kohtiin. Tyypillisten Yaoi-juonikaarien esittely osuus luennon loppupuolella oli myös hyvä.

Tässä välissä ehdimme hakkaamaan rytmipelejä vähän aikaa ennen kuin Cosplaykilpailut alkoivat. Show'sta oli taas saatu upea ja juontajana toiminut Hunger Gamesin Effie Trinket -cossaaja toi hyvin huumoria juontoihin. Väliaika show oli myös todella viihdyttävä. ECC:ssä kolmen kärki ja varsinkin voittaja ansaitsivat ehdottomasti palkintonsa. HallCosplayssakin oli upea kolmen kärki. Onnea kaikille voittaneille! Cosplaykilpailuista jäin kaipaamaan puuttunutta esityskilpailua. Toivottavasti tekee paluun Frostbiteen mennessä?

Viimeinen ohjelma johon osallistuin lauantaina oli DesuDance. Tanssiminen on aina hauskaa, varsinkin, kun muistaa jo osan koreografioista edellisiltä vuosilta. Tämän jälkeen jo cossikenkien tappamat jalkani olivat jo muusia, mutta silti pienen hotellitauon jälkeen oli suunnattava iltabileisiin.

Iltabileiden huippukohta oli Movestachen setti, johon oli tehty katkeamaton AMV- mukaan. Tätä herkkua kesti kuitenkin ihan liian vähän aikaa. Sen jälkeen tulleet DJ:t kuullostivat jo tylsiltä. Kaipaisin yhä enemmän Fandom -pohjaista remixmusaa conien iltabileisiin, sillä sitä kuulee vain niissä. Lähdimme nukkumaan puoli yhden aikaan.

Sunnuntaiaamuna menimme Sibeliustalolle takaisin kymmeneksi ja menin seuraamaan FMA vs. FMA -luentoa. Se siis käsitteli Fullmetal Alchemist -animen kahta eri versiota 2003 tehtyä ja 2009 tullutta Brotherhood -versiota. Luennon pitäjät olivat ihailtavan perillä aiheestaan ja olivat löytäneet mielenkiintoisia taustoja sarjan tapahtumille. Tuntui, että siitä kun olen itse sarjat katsonut on kulunut ihan älyttömästi aikaa (oikeasti kolme vuotta :D), joten en enää muistanut yksityiskohtia sarjasta ja siksi osa burgerointia meni minulta ohi. Sainpa kuitenkin muistutuksen, siitä kuinka hyviä sarjoja nämä olivatkaan ja mielenkiinnon katsoa ne läpi uudelleen. Ainakin Brotherhoodin. Olisipa kaikki maailman aika...

Tämän jälkeen mietimme, että menemmekö katsomaan AMV-kisaa. Totesimme kuitenkin, että paikkalippujono oli aivan superpitkä, joten jätimme väliin. Olisimme kaivanneet tietoa ohjelmalehtiseen siitä, milloin lippuja alkoi saamaan, sillä nyt kaikki hakivat niitä juuri ennen kisan alkua. Kuulutuskin olisi voinut olla kiva.

Menimme sen sijaan sitten seuraamaan ohjelmaa ”Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset”. Alun perin kolmen ihmisen paneeli oli tiivitynyt kahdeksi ihmiseksi, mutta toimi silti yllättävän hyvin. Kahden cosplayharrastajan omakohtaiset kokemukset soveltamisesta olivat mielenkiintoisia ja sain muutaman hyvän vinkin tulevaisuuden varalle. Harmittavasti aika kuitenkin loppui kesken eikä yleisö saanut kertoa omia tarinoitaan tarpeeksi. Kuinkakohan tipalle aika olisi mennyt, jos olisi ollut vielä kolmaskin puhuja?

Jossakin välissä ehdimme myös pitämään pienen photoshootin. Halun kuvia Nami -cossistani Sibeliustalolla, koska siellä järvimaisema ja laivat sopivat teemaan niin hyvin. Nami on kierrätyscossi, jnoka alunperin tein vuoden 2013 Traconiin. Jostain syystä en sitten ole sitä pitänyt sen jälkeen, mutta nyt ajattelin vähän parannella sitä ja kuljeskella Namina Desussa. Muokkasin mm. peruukkia ja log posea sekä kengät niin, että ne viddoin pysyivät ehjinä, vaikka tappoivatkin jalat viikinlopun aikana. Postauksia Namin tekemisestä ja Traconista lähes kahden vuoden takaa löytyy tunnisteilla Nami, making Nami ja Cosplay. Otan myös mielelläni muitakin kuvia Namista vastaan, jos joltakulta sattuu löytymään!

Tuuli vähän häiritsi, joten en saanut hirvittävän monta julkaisemisen arvoista kuvaa.

Kanssani yhteiskuvaan eksyi myös Vivi, joka saa ilmiantaa itsensä, jos sattuu näkemään tämän kuvan:

Tässä vielä #conloot eli mitä tuli ostettua:

Uusimmat mangapokkarit ja kissasukat oli parhaat ostokset. Lisäksi löysin sattumalta kirppipöydiltä tuon peruukin ja lonkerokorvikset oli vaan niin hauskat :D.

Lähikuvassa: Lonkerokorvikset

Kokonaisuudessaan tämän vuoden Desucon oli mukava, muttei mikään mieltäräjäyttävä kokemus. Sää helli kuitenkin koko viikonlopun, mikä on harvinaista. Oli myös mukavaa nähdä tuttuja ja jutella vähänkin aikaa. Toivottavasti nähdään tulevissakin coneissa :3!

Sorry, another con post. I wore my Nami cosplay for this one. Nami is an old cosplay costume, but I made some of the parts better and decided to wear it for the second time ever. First time i wore it was in Tracon 2013.