Sekä asiaa Suomen coniskenestä
Viime sunnuntaina oli siis
pienimuotinen popcult -tapahtuma Helsingin Malmitalossa, joka antoi
maistiaisen ensi kevään koko viikonlopun kestävästä
tapahtumasta. En ollut aiemmin käynyt Malmitalolla, joten epäilin
löydänköhän paikalla. Olin turhaan huolissani, sillä kunhan
muistaa juna-asemalta lähteä seuraamaan Ala-Malmin puolelle
näyttäviä kylttejä, Malmitalo tulee melekin heti silmien eteen.
Malmitalo tuntui muutenkin sopivan hyvin tällaisen pienimuotoisemman
tapahtuman paikaksi.
 |
| Ohjelmalehtinen |
Malmitalolle päästyäni
suuntasin ensin pukuhuoneen kautta avajaisiin, mistä jäi lähinnä
mieleen popcult -tapahtumien maskottisilmä, joka oli mahtava.
Avajaisten jälkeen bongasin Bogeyn, jonka
kanssa hengailinkin sitten koko lopputapahtuman ajan. Ensin menimme
katsomaan Kutsuvieras Rewe Fagerströmin ohjelmaa fanien
itsetuottamista musikaaleista, eli käytännössä
Hopeanuolimusikaalista ja tulevasta valitse sinut
-pokemonmusikaalista. Itse en ole katsonut/lukenut Hopeanuolta lähes
ollenkaan, joten en saanut ohjelmasta paljoa irti. Oli kuitenkin
mielenkiintoista kuulla musikaalin tekemisestä. Emme olleet
ohjelmassa loppuun asti, sillä menimme tapaamaan pikaisesti
Sambjuuta.
Ihanaa tavata uusia ihmisiä ja blogin lukijoita :).
 |
| Joka avautui näin? Tuntui siltä kuin olisi lukenut karttaa XD |
Seuraava
ohjelma mitä menin seuraamaan oli ”Cosplay -no voisko tätä
käyttää siihen?” Eli käytännössä mistä kaikesta
materiaaleista saa väännettyä jotain pukujen osia.
Mielenkiintoinen luento, joskin olisin kaivannut hiukan lisää
esimerkkejä itse luennonpitäjältä, sillä nyt suurin osa ajasta
kulutettiin yleisön vinkkien kuuntelemiseen, ja vinkkejä tuli
suhteellisen vähän yleisöltä.
Seuraava
ohjelma mitä menimme seuraamaan oli Momeluksen ohjelma
”Otakun eksistentiaalinen kriisi.” Aiheena oli siis länsimaisen
fandomin tulo Suomen coniskeneen sekä ohjelmanpitäjän kriisi
siitä, kuinka hän muuttui otakusta länsimaisten sarjojen faniksi.
Tämä ohjelma oli päivän paras monessa mielessä. Sain päivän
naurut ja tämä herätti ajatuksia sekä pyöritteli samoja asioita
mitä olen itsekin ajatellut. Itsekin olen luokitellut itseni samalla
tavalla kuin ohjelman pitäjä eli mahdollisimman hienon kuuloisesti
”Japanilaisen populaarikulttuurin harrastajana”. Jossakin
vaiheessa sain yliannostuksen animea ja aloin katsoa länsimaisia
sarjoja, kuten Doctor Whota ja Game of Thronesia. Nyt en ollutkaan
enää pelkästään ”Japanilaisen populaarikulttuurin harrastaja”,
joten mikä olin? En kai koskaan oikeastaan ollut täysin otaku,
sillä vierelläni kuitenkin kulki Harry Potter sekä muu
fantasiakirjallisuus/elokuvat. Olisi helppoa luokitella itsensä vain
”Japanilaisen populaarikulttuurin harrastajaksi”, mutta kun
sattuu fanittamaan muutakin kuin japanijuttuja.
Miksikähän
sitä pitäisi sitten kutsua itseään? Nörtti kuulostaa liian
tietokoneiden ja pelien kanssa värkkäävältä ja fanityttö on
liian laaja termi tälle. Ehkä pitää vain tyytyä luetteloon
kaikesta mitä fanittaa.
 |
| Toisella puolella japsifanit, toisella puolella länsimaisten sarjojen fanit. Niin totta, niin totta. |
Sitten
on vielä tämä ”ongelma” sen kanssa, että ovatko länsimaisen
populaarikulttuurin harrastajat tervetulleita esim. cossaamaan
jostain länsimaisesta lähteestä, vaikka Desuconiin, joka
luokittelee itsensä niin tiukasti japanilaisen populaarikulttuurin
coniksi. Olen ohjelmanpitäjän kanssa ehdottomasti samaa mieltä
siitä että Suomi tarvitsisi conin nimenomaan länsimaisen
populaarikulttuurin faneille, mitä ollaankin tässä jo yritetty
tehdä esim. viime vuoden Fanfestin ja tulevan Popcultin muodossa.
Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan sulje kävijöistään pois
japanilaisen populaarikulttuurin faneja. Itsehän olen cossannut Game
of Thronesin Aryaa Desuconissa, enkä kokenut saavani mitään
halveksuvia katseita tai vastaavaa. Kiinnostihan minua Desuconissa
olleet ohjelmatkin ja olin niidenkin kohderyhmää. Koska luokittelen
itseni sekä japanilaisen että länsimaisen populaarikulttuurin
harrastajaksi, en koe ongelmaa siinä, että cossaisin mitä haluan
missä tahansa cosplay/animanga/länsifandom -tapahtumassa. On totta,
että länsimaisten fandomien harrastajat eivät välttämättä koe
olevansa tervetulleita suosittuihin japanilaisen populaarikulttuurin
coneihin, mutta juuri sen takia tarvitsisimme tapahtuman, johon
kaikenlaisten sarjojen fanittajat olisivat tervetulleita.
Seuraava
ohjelma mitä seurasimme oli Fangirl Quest. (← Linkki
ohjelmanpitäjien sivuille.) He siis harrastavat sceneframingia, eli
käyvät tv-sarjojen ja elokuvien kuvauspaikoilla ottamassa kuvia
padin kanssa, jossa näkyy kohtaus elokuvasta/sarjasta. Lisäksi he
käyvät kuvauspaikoilla seuraamassa itse kuvauksia ja mm. ottamassa
yhteiskuvia näyttelijöiden kanssa. Tämä ohjelma aiheutti minulle
oikeastaan vain kateutta ja vähän lisää kateutta. Vaikka en
olekaan seurannut suurinta osaa sarjoista, joita tytöt hehkuttivat,
sain ihan tarpeeksi jo Doctor Who -kuvista sekä muutamasta
elokuvasta. Tämän jälkeen oli enää päättäjäiset, jonka
jälkeen menimme mäkkärin kautta kotiin.
Kokonaisuudessaan
tapahtumasta jäi kiva fiilis, suurella todennäköisyydellä olen
tulossa kevään päätapahtumaan. Kiitos seurasta ja oli kiva nähdä!
Cosplaykuvia seuraavassa postauksessa.
Okay,
too lazy to translate the whole thing :D. This was a happening in
Helsinki last Sunday where I went to programs, cosplayed and hanged
around. I also speak about Finland's situation with conventions.
Finland needs a con for western fandoms, like Game of Thrones and
Doctor Who, because now there are mostly anime and manga conventions.
