torstai 5. toukokuuta 2016

Cosvision 23.-24.4.2016

Cosvisionin uudelleentuleminen oli tällä kertaa Hämeenlinnassa Verkatehtaalla. Verkatehdas osoittautui loistavaksi conipaikaksi varsinkin cosplaytapahtumalle, koska ympäristöstä löytyi monia mahtavia kuvauspaikkoja. Luentosalit olivat kutienkin yllättävän pieniä. Cosplayna minulla oli koko viikonlopun Daenerys Game of Thronesista.

 Conilauantaina aloitti ohjelma ”Cosplaymeikin ja erikoistehosteiden alkeet”, joka nimensä mukaisesti antoi vinkkejä meikkeihin ja mm. tekohampaisiin ja hartsisarviin. Erkoistehosteet olivat itselleni uusi juttu ja niiden tekemisestä oli mielenkiintoista kuulla. Meikeistä en saanut paljonkaan mitään lisää, niistä tiedot tuntuvat toistuvan joka luennolla. Meikeistä tuntuu olevan hankala puhua myös siksi, että jokaisen on vain helpompi testata kaikkea omaan naamansa ja oppia sitä kautta.


Seuraavaksi oli luvassa Elina Rimpiläisen ohjelma ”Cosplay mediassa: Miksi kaikki aina menee pieleen?” Tämä ohjelma oli ehdottomasti paras koko viikonlopulta. Siihen oli mahtavasti kerätty esimerkkejä cosplay ja median suhteesta. Luento oli todella informatiivinen ja varsinkin hauska. Paitsi, että sai paljon tietoa journalismista sai myös nauraa itsensä kipeäksi.

Lauantain ohjelmat omalta osaltani päätti cosplaykisat, joista nähtiin All Stars ja Hall Cosplay. Kumpikin kisa oli mahtava, vaikka All Stars -osanottajia olikin vain neljä. Hall cosplayn taso oli korkea ja pukuja oli mahtava nähdä lavalla niin paljon.

Sunnuntaipäivän aloitti myöskin cosplaykisat, tällä kertaa esityskisan muodossa. Esityksetkin olivat älyttömän korkeatasoisia ja nautittavia katseltavia, vaikka osan lähdeteoksia en tuntenutkaan. Voittajaksi noussut Mettaton esitys oli myös oma lempparini. Paljon onnea kaikille muillekin voittajille.
Coniselfie with @Phocidaex3


Seuraavaksi menin kuuntelemaan piilariluentoa, josta sai paljon hyvää informaatiota piilareiden käytöstä. Itselläni on piilareiden kanssa ollut ongelmana lähinnä silmien kuivuminen, mutta nykyään melkein pyrin valitsemaan cosseja, joissa ei tarvitsisi piilareita, koska conipäivä ilman piilareitakin on välillä tarpeeksi väsyttävä.

”Cosplaysta motivaatiota uuteen uraan.” -ohjelma oli mielenkiintoinen, joskin ohjelmanpitäjille tuli turhan kiire loppua kohti mentäessä. Poikien kokemus lavastuksesta, puvustuksesta ja propeista oli hauskaa kuunneltavaa. Cosplay voi olla kyllä mahtava motivaatio työlle, mutta luovalta alalta saattaa olla hankalaa löytää töitä.

Viimeinen ohjelma, jota menin katsomaan oli ”Miksi kukaan ei enää järjestä lavajuoksukisaa?”, jossa eri conien cosplayvastaavat vastasivat kysymyksiin kisojen järjestämisestä. Oli hauskaa kuulla mitä kaikkea kuuluu cosplaykisan järjestämiseen, varsinkin ulkomaisten kisojen karsintajärjestelyihin. Lavajuoksu kisojen järjestämisettömyyteenkin saatiin vastaus, joka odotetusti oli ajanköytölliset ja rahalliset syyt.


Cosvision oli oikein onnistunut tapahtuma ja Verkatehdas toimi tosi hyvin paikkana. Ohjelmaa, jota olisin halunnut nähdä oli enemmänkin kuin nämä, mutta päällekkäisyydet tulivat taas tielle. Tällä kertaa taidekujalta tarttui mukaan kirjaimellisesti syötävän hyvännäköiset keksikorvikset.

I was at Cosvision in Hämeenlinna. It is the only mainly cosplay con in Finland. I was cosplaying Daenerys on both days. Cosvision had loads of interesting panels and great cosplay competitions.


Popcult Helsinki 9.-10.4.2016



Popcult järjestettiin Kulttuuritalolla Helsingissä jo toisen kerran. Viime vuoden tapaan tänäkin vuonna ohjelmakartta oli ihan liian täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja conissa sai juosta ohjelmasalista toiseen eikä siltikään nähnyt kaikkea mitä olisi halunnut. Minulla oli molempina päivinä cossina ensimmäistä kertaa Daenerys Game of Thronesista.



Conipäiväni alkoi lauantaina myyntipöytien ja taidekujan kiertämisellä, mutta koko viikonlopun aikana niiltä ei sattunut tarttumaan mitään matkaan. Ensimmäinen ohjelma mitä menin seuraamaan oli musikaalikohtaukset Disneyn klassikoissa, joka osoittautui juuri niin ihanan analysoivaksi kuin olin sen toivonutkin olevan. Olin itse tehnyt samanlaisia huomioita kohtauksista, mutta ihanaa, että joku jaksaa kaivaa ja nähdä vaivaa ohjelman verran. Musikaalikohtaukset kun ovat niin olennainen osa Disneyleffoja aina olleet.


Seuraavaksi samassa salissa alkoi ohjelma nimeltä: ”Kaanon, kaanon ja kaanon: fandom, adaptaatio ja transmediaalisuus”, joka siis puhui muutamien fandomien suhteista kaanoniin ja adaptaatioihin. Vaikka en olekaan osa kaikkia ohjelmassa käsiteltyjä fandomeita, ohjelma oli kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska. Itse pidin tietenkin eniten Harry Potteria ja Game of Thronesia käsitelleistä osoista ihan niiden tuttuuden takia. Ohjelmanpitäjät olivat myös hauskoja ja löytäneet hyviä esimerkkejä, joilla sai kaanoneiden eroja ja samanlaisuuksia esille.

Kaikista pahin päällekkäisyys omalla kohdallani oli cosplaykilpailujen ja Doctor Who sekä Harry Potter -ohjelmien oleminen samaan aikaan. Doctor Whon käsikirjoitukselliset ratkaisut -luento oli mielenkiintoinen, mutt jäi mielestäni liian pinnalliseksi ja käsitteli aiheita jotka on puitu moneen kertaan fandomin sisällä, kuten Moffatin ongelma kirjoittaa naishahmoja. ”Yhteiseksi hyväksi.” - potterin pimeä puoli -ohjelmasta minulla on ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen samaa mieltä ohjelmanpitäjien kanssa siitä, että Dumbledoressa ja varsinkin Kalkaroksessa on paljon pahaa ja mustavalkoisuutta, mutta ohjelmanpitäjien tyyli korostaa puheessaan negatiivisuutta pisti korvaani. Tiedän, että ohjelma käsitteli nimenomaan pimeää puolta ja pidin siitä kokonaisuutena ja varsinkin siitä, että oli onnistuttu löytämään jotain uuttaa pimeyttä esim. McGarmiwasta.


Sunnuntain ensimmäinen ohjelma minulle oli Cosplay&feminismi -luento, joka oli ihan mahtava. Se käsitteli sitä kuinka tekopyhä cosplayn harrastajayhteisö saattaa välillä olla. Cosplay kun mielletään usein liberaaliuden kukkakedoksi, mutta silti on olemassa cgl:n kaltaisia paikkoja netissä, joissa kanssacossaajien haukkuminen on arkipäivää. Itse olen miettinyt samoja teemoja paljonkin ja olenkin yhtä mieltä siitä, että näistä asioista pitää puhua. Vähemmän negatiivisuutta ihmiset!



Sunnuntain toinen ohjelma, jota kävin katsomassa oli ”Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho: muistiinpanoja akateemiselta tutkimusmatkalta nykynörttiyden ytimeen.” Pelkäsin ohjelman olevan turhan tylsä akateemisuudessaan, mutta se osoittautui päinvastaiseksi. Ohjelman hienous oli paneelikeskustelumainen tyyli ja se kuinka yleisö sai osallistua keskusteluun paljon. Koin paljon samankaltaisuutta tutkimukseen haastatelluiden kanssa esim. siitä kuinka määrittelen nörttiyden merkittäväksi osaksi persoonallisuuttani ja etten olisi sama ihminen ilman fandomeita.


Popcult oli kokonaisuudessaan mahtava tapahtuma ja pidin varsinkin siitä, että koko ajan oli mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla. En melkein malta odottaa ensi vuotta, jos ohjelman mielenkiintoisuus pysyy samanlaisena. Oli myös kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa ja hengailla ihmisten kanssa yleensä. 

I was at Popcult Helsinki almost a month ago. It was the first time I wore Daenerys to a convention. Popcult had loads of interesting panels and programs about for example Harry Potter, Game of Thrones and geekculture in general.


Cosplay: Daenerys Targaryen – Game of Thrones


Game of Thrones on kuulunut lempisarjoihini jo pitkän aikaa sekä kirja- että tv-muodossa ja Daenerys ehdottomiin lempihahmoihini koko saagasta. Game of Thronesista olen tehnyt Aryan aikaisemmin ja Daeneryskin on hengaillut pitkään cosplaysuunnitelmalistallani. (Ai miten niin taas vahvoja naishahmoja cosseissani?) Päätin toteuttaa tämän puvun nyt, koska se oli sopivan haastava ja sasin sen hyvin valmiiksi tähän kuudennen kauden alkuun.

Game of Thrones has been one of my favourite shows for a long while now in books and TV both. Daenerys is one of my favourite characters from the whole saga. I've already done Arya from Game of Thrones and Daenerys has been on my planned cosplays list a long time too. (Oh, yet another strong woman as my cosplay?) I decided to do this cosplay now as it was challenging enough and I got it ready almost perfectly for the start of season six.

Daenerys Targaryen Qarth -dress cosplay from Game of Thrones season two episode five


Päädyin valitsemaan nimeomaan tämän toisen kauden viidennessä jaksossa näkyvän Qarth- mekoksikin ristityn puvun Daenerykselta, koska ihastuin mekkoon jo silloin, kun ekaa kertaa katsoin toista kautta. Silloin jo ajattelin, että vitsi kun tuon osaisin joku päivä tehdä. Koin vuoden alussa vielä epäröintiä siitä riittävätkö taitoni puvun toteuttamiseen, mutta päätin haastaa itseäni kunnolla. Tulikin sitten kokeiltua aika montaa juttua ekaa kertaa cosplayn saralla.

I decided to do this Qarth -dress that she wears in season two episode five because I fell in love with the dress the moment I saw it in the show. Then I thought that I would like to be able to make that costume one day. At the start of this year I had doubts of my skills but I decided to challenge myself. It just so happened that I did a lot of firsts in cosplay while making this dress.

Ensimmäinen uusi juttu mikä tuli eteeni tätä pukua tehdessä oli satiini kankaana. En ollut aikaisemmin ommellut mitään siitä ja minulla oli siitä ennakkokäsityksenä, se että liukkauden takia sitä on haastavaa ommella. Lisäksi minun täytyi vielä maalata sitä ensin. Mekon pohjakankaana siis toimi vaaleansininen satiini, johon maalasin kultakuviot käsin ja kangasspraylla. Spraysta ei tullut aivan niin metallinhohtoinen ja kiiltävä jälki kuin olisin toivonut. Kangasmaali oli työlästä levittää ja saada näyttämään oikeanlaiselta, mutta lopulta onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin.

The first new thing I did was satin as a fabric choice. I had heard that it would be hard to sew as it is so slippery. On top of that I had to paint it first. The base of the dress in light blue satin that I painted with gold spray and acrylic paint. The spray paint didn't quite give the metallic shine I wanted but the acrylic was great.

Kangasta maalauksessa
Fabric being painted
Itse mekko osoittautui yllättävän helpoksi ommella. Mietin paljon etukäteen miten sen saa pysymään päällä, koska alkuperäisessä se oli saatu näyttämään niin helpolta. Tujottelin reffikuvia vaikka miltä puolelta ja yritin saada selvää mekon mallista. Lopulta päädyin ompelemaan mekon kolmesta eri osasta. Hameosa oli yksinkertaisin tehdä, vaikka kangasta olikin paljon, kun sitä piti saada rypyttymään. Yläetuosa on tehty kahdesta kangassuikaleesta, jotka ompelin yhteen jättäen kaula-aukon ja joiden alaosa on kiinni hameosassa. Selkäosa on maahan asti ulottuva viitta, joka on kiinni muussa mekossa vain olkapanssareissa ja sivuilta muutamalla ompeleella, niinkuin se näyttäisi reffikuvassakin olevan.

The dress was surprisingly easy the sew. I thought a lot about it beforehand especially how it will stay on. I spent so much time watching reference pics from every side trying to figure out the dress. In the end I made the dress form three parts. The skirt part was the easiest to make although it had the most fabric as it had to crepe. The top from part is made out of two fabric pieces sewn together from the front and attached to the skirt part. The back of the dress is a cape and it is attached to the rest of the dress only from the shoulder armour and from the sides with a few stitches like it was in the reference pics.

Toinen upouusi juttu minulle oli worbla, josta siis olkapanssarit ja vyö on tehty. Päädyin käyttämään worblaa, koska ensimmäinen jumppapatjasta tekemäni kokeiluversio panssariosista meni mönkään. Nyt en edes ymmärrä miksi lähdin tekemään näitä mistään muusta kuin worblasta. Korsettivyötä on todella hankalaa tehdä oikean kokoiseksi joten lopullinen versio vyöstä on liian iso minulle. Lisäksi tajusin, että ohuimmat kohdat vyöstä katkeilevat kun korsettivyö on päällä koko päivän ja liikkuessa. Ainakin seuraavan kerran tiedän käyttää paksumman kerroksen worblaa. Muuten olen tyytyväinen panssariosien ulkonäköön ja toimivuuteen.

The other completely new thing for me was worbla, which I made the belt and shoulder armours from. I decided to use worbla after my first try made out of a yoga mat failed. Now I don't even understand why I tried to make them form anything else but worbla. The corset belt was hard to do the way that it would be the perfect size and it still is too big for me. I also realized that the thinnest parts of the belt snapped when the belt was on for the whole day. At least the next time I know to use a thicker layer of worbla. Besides that I am happy with how the armour looks and works.

 

Laitoin paperista tekemäni muotin worblan päälle ja piirsin rajat worblaan. Sitten leikkelin silitysraudan ja mattopuukon avulla palaset irti.I made a model of the belt out of paper and traced it to the worbla sheet. Then I cut the pieces out with the help of an ironing and an utility knife. 















Gessoa päälle/Gessoing it out

Valmiit armorit/ finished armour pieces


Vyöstä roikkuvat helmikoristeet, joita nimitän tässä nyt vaikka helmikoruiksi, tein kullanvärisestä panssariketjusta ja cernit massasta. Kaikki helmet/muut koristeet on muotoiltu cernitistä ja maalattu akryyli- ja spraymaaleilla. Ohutta kultaista panssariketjua löysin puuilosta ja helmet on kiinnitetty siihen oikeille kohdille kuumaliimalla.

The pearl pieces hanging from the belt are made of a thing golden chain and cernit clay. All the pearls/other dangling things are made out of cernit and painted with acrylic and spray paint. They are attached to the chain with hot glue.

Koruosia/pieces of jewellery


Valmiit helmikorut/ finished pearl pieces


Peruukin päätin tilata ebaysta suoraan hahmon nimellä ja tilasin suoremman peruukin, kun lopputulos lopulta oli. Sainpahan ainakin haluamani näköisen peruukin itse muokkaamalla. Lopulta kihartamiseen kului aikaa tunteja, koska päätin tehdä ne pikkulettien avulla. Yllättävää kyllä, hyvää musiikkia/podcastia kuunnellessa cosplayta tehdessä aika lentää huomaamatta.

I decided to order the wig from ebay and it ended up being straighter than I wanted it to be. Well at least I managed to make it look great with hours of plaiting and cutting. Surprisingly that went by fast with great music and podcast to listen to.

 

Tässä näkyy peruukin alkuperäinen muoto, johon tein lettikampauksen ennen kihartamista.
Here is the wigs original form to which I made the plaits before curling it. 

 

Kihartamisen vaiheita ja valmis peruukki/ Making it more curly and finished wig

Daenerys on järjestyksessään yhdestoista cossini ja ehdottomasti aikaa vienein ja haastellisin cossini tähän mennessä. Sitä tekiessä oli kivaa huomata, että olenhan minä jotain oppinutkin näitä cosseja tehdessä, kun avaruudellinen hahmotuskyky puvun osien ja ompelun suhteen on helpompaa. Oli myös hauskaa testata itseään uusilla materiaaleilla. Tämänkin puvun lopputulos oli kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Kuvat ovat cosvisionista kahden viikon takaa ja kuvaajana toimi @Phocidaex3

Daenerys is my eleventh cosplay and definitely the most time consuming and hardest up to this point. While I was making it it was nice to notice that I've managed to learn something while cosplaying, when my perception of fabric pieces and sewing was easier. It was also fun to test myself with new materials. Making this costume was worth all of it though. The pictures are from Cosvision






Selfie popcultista/ Selfie from popcult





lauantai 30. huhtikuuta 2016

Maalis- ja huhtikuun kirjat

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat jääneet harmillisen vähälle koulun ja pääsykoeluvun viedessä suuren osan päivän tunneista. Pääsykoeluvun lisäksi vapaa-ajan lukeminen ei jaksa innostaa, kun sen jälkeen haluaa vain katsa jotain aivoja syövyttävää viihdettä. Olen blogikirjoituksissakin jäljessä, joten tästä postauksesta tuli aika lyhyt, vaikka olen saanut luettua muutakin kuin nämä kirjat tässä viimeisen kahden kuukauden aikana.

Reading and writing have been a less of a priority of mine as I've been busy with school and reading for university entrance exams. When I'm already reading for exams I don't find other books so fun to read anymore as I need some brain melting entertainment after that. I'm behind with my blogposts too, so this is going to be a short post even though I've read more than these books during these two months.

Pauliina Rauhala – Taivaslaulu


Taivaslaulu kertoo vanhoillislestadiolaisparin Viljan ja Aleksin elämästä tässä yhteisössä sekä sen hyöty- ja haittapuolista. Vilja miettii elämäänsä synnytettyään neljä lasta yhdeksän vuoden sisään ja alkaa palaa loppuun hoitaessaan lapsiaan kotona, aviomiehen käydessä töissä.

Taivaslaulu on todella kauniisti kirjoitettu ja onnistuu hyvin kuvaamaan yhteisön mustavalkoisuutta ja suhdetta nykyaikaistuvaan maailmaan. Kirja sisältää paljon puhetta Jumalasta ja otteita Raamatusta, jotka on onnistuttu laittamaan juuri oikeisiin kohtiin kirjaa, niin että ne vievät tarinaa eteenpäin tai avaavat yhteisön maailmaa lukijalle paremmin.

Vaikka kirja on koukuttava, tekstin kauneus vie sen välillä turhan runolliseksi. Toisaalta tämä runollisuus keventää lukukokemusta ja samaan aikaan vie ajatuksia pois rankasta aiheesta. Taivaslaulu herätti minussa paljon ajatuksia, jotka olivat sekä positiivisia että negatiivisia. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, sillä tämä saattaa avata uuden näkökulman erilaisesta elämäntyylistä.

Maaliskuun klassikko: Elias Lönnrot – Kalevala

March classic: Elias Lönnrot - Kalevala

Helmikuun lopussa vietettiin Kalevalan päivää ja samoihin aikoihin alkoi työssäoppimiseni koulussa, joka oli sen jäljiltä täynnä Kalevala-aiheisia piirroksia ja tehtäviä. Vaikka itsellänikin Kalevalan tietyt tarinat ovat yllättävän hyvässä muistissa ala – ja yläkouluajoilta, tajusin etten ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen.

Kalevala is the national epic of Finland (and Karelia). It is basically a poetry compilation of oral folklore by Elias Lönnrot. At the end of February it was Kalevala day in Finland and at that same time I was beginning my job practice period in a school that was full of Kalevala themed art and puzzles due to it. Although I have some of the stories of Kalevala well in memory after discussing them every year in school I realized that I've never read the whole book.

Tätä voi tosiaankin sanoa kuukauden klassikoksi, koska minulla meni kirjan lukemiseen koko kuukausi. Runomitassa olevaa vanhaa kieltä kun kestää pää lukea vain vähän aikaa kerrallaan. Kalevalaa lukiessa minulle syntyi ajatuksia lähinnä siitä kuinka paljon se oikeastaan sisältää nykyajassa kyseenalaisia mutta ajalleen sopivia tapahtumia ja kielenkäyttöä. Tällä tarkoitan lähinnä moraalia esim. koston muodossa. Kullervon tarina ja Sammon ryöstön kosto ovat hyviä esimerkkejä tästä. Kullervo toimii myös tietynlaisena ”suomalaisen perikuvana”, vaikka todella stereotyyppisena sellaisena. Kalevalaa suomalaisempaa kirjaa en ole koskaan lukenut. Se kiteyttää tietynlaisen ajattoman suomalaisuuden, joka joissakin tapauksissa näkyy meissä yhä niin hyvässä kuin pahassakin.

This can really be called a monthly classic as it took me the whole month to read it. As it is written in old meter and old language my head only managed to take a little piece of it at a time. While reading Kalevala it only really brought me thoughts about how much it contains action and language that is questionable in modern age. For example morals in the form of revenge. Ive never read a more Finnish book than this. It puts together this timeless type of being Finnish that still lives in us in good and bad.


Huhtikuun klassikko: Antoine de Saint-Exupéry – Pikku prinssi

April Classic: Antoine de Saint-Exupéry - The Little Prince

Kirja, josta varmasti jokainen on kuullut ja myös sellainen, joka jokaisen pitäisi lukea. Tästä kirjasta on jopa sanottu, että se pitäisi lukea kolme kertaa elämän aikana; lapsena, nuorena aikuisena ja keski-ikäisenä/vanhana. Ymmärrän tämän sillä se varmasti aukeaa eri tavalla riippuen lukijan iästä. Omalla kohdallani lapsena lukemisen mahdollisuus on tietenkin jo mennyt, mutta voin silti kuvitella mitä olisin kirjasta ajatellut lapsena. Suoraan sanottuna olisin pitänyt Pikku prinssiä tylsänä.

This is a book that everyone has heard of and also one that everyone should read. It has been said about this book that it should be read three times in ones life; as a child, as a young adult and in middle/old age. I can understand this because the book probably feels different depending on the readers age. Well my chance of reading this as a child has obviously passed but I can still say what i would have thought about it as a child. I would have thought that The Little Prince is boring.

Tämän ikäisenä Pikku prinssistä sai paljon enemmän irti kuin olisin saanut lapsena, mutta ehkä se onkin uudelleenluvun pointti. Kirja on todella moniuloitteinen ja siitä varmasti saisi etsimällä etsiä kaikki tulkinnat ja miettiä mitähän kirjailija tarkoitti tuolla ja tuolla kohdalla. Toisaalta tällainen kirjoitustyyli on kiehtova mutta mielestäni se tekee kirjasta turhan polveilevan ja sekavan.

At this age I can gt so much more out of the Little Prince than I would've as a child, but maybe that is the point of re-reading it. The book is complex and it would take a forever to find all the interpretations and think about what the writer meant with that or that part. On the other hand this style of writing is intriguing but in my opinion it makes the book too meandering and messy.

En odottanut Pikku prinssin olevan tällainen kirja, vaikka tiesin, että se on paljon lainattu ja ajatuksia herättävä. Kirjan yllättävä aspekti oli se, että kirjailija oli itse hahmona kirjassa ja kertoi tarinaa niinkuin se olisi oikea kokemus. Kirjasta tekee mielenkiintoisen myös se, missä maailman ajassa se on kirjoitettu. Vuonna 1944, kun maailmassa oli vain kaksi miljardia ihmistä ja kun toinen maailmansota oli käynnissä oli samanlaisia ongelmia kuin nykyajassa mm. vallan ja rahan suhde sekä alkoholismi. Kirja vaikuttaa ajoittain kyyniseltä käsitellessään näitä asioita, eivätkä nämä 70+ vuotta kirjoittamisen jälkeen, kun ongelmat eivät ole muuttuneet mihinkään tee siitä yhtään vähempää kyynistä. Jostain syystä päädyin ajattelemaan Pikku prinssin todella pessimistisesti, mutta se tuo kuitenkin positiivisuuttakin lapsenkaltaisella ajattelutavallaan ja oikeasti hienoilla ajattomilla lainauksillaan.

I didn't expect The Little Prince to be the kind of book that it is, although I knew that it was greatly quoted and thought provoking. The surprising aspect of it was the writer being a character in the book. The fact that the book has been written in 1944 is also a valid point when discussing it. The world had similar problem then and now including the relationship of power and money and alcoholism and it was the middle of WWII. The book seems cynical when discussing these points and these 70+ years after writing have not changed the issues at all. I ended up thinking the Little Prince really pessimistically but it also brings positivity with child-like thinking and really well thought timeless quotes.

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”


It is only with the heart that one can see rightly; what is essential is invisible to the eye.”

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Moraalia à la Monsterit ja Eläimet

Undertale


Näin viime vuoden lopulla Tumblurin syövereissä kuvia Undertalesta ensimmäisen kerran ja jo silloin ajattelin sen näyttävän hauskalta. Tämän vuoden alussa tajusin, että seuraamani tubettajat (ja aika moni muukin) olivat pelanneet Undertalea ja tykkänneet siitä. Päätin katsoa ensimmäisiä jaksoja heidän peleistään ja olihan se peli hankittava sitten itsellekin.

During the end of last year I saw pictures from Undertale on Tumblr the first time and already then I thought it looked like fun. At the beginning of this year I realized that some of the youtubers I follow (and plenty of others) have played Undertale and loved it. I watched a few of them play the first parts of the game and then I had to buy it for myself.



Lyhyesti selitettynä viime vuoden peli-ilmiö Undertale on roolipeli PC:lle, joka on toteutettu vanhojen kasibittisten pelien tyylillä. Peli lähtee liikkeelle siitä, että pelattava hahmo putoaa alamaailmaan, mihin hirviöt on ajettu asumaan heidän hävittyään sodan ihmiskuntaa vastaan. Pelaajan on tarkoitus löytää tie kotiin kohtaamalla ja kommunikoimalla hirviöiden kanssa. Tässä onkin Undertalen hienous; Se miten pelaaja kommunikoi hirviöiden kanssa eli käytännössä tappaako niitä vai yrittääkö päästä niiden ohi mielikuvituksellisia keinoja käyttämällä vaikuttaa suuresti pelin kulkuun ja varsinkin sen loppuun.

To put it simply Undertale, the last years gaming phenomenon is a RPG for PC, which graphics are like old games. The game starts when the player falls through a pit to Underworld where monsters live after they have been banished from the surface after they lost a war against humanity. As a player you are supposed to find a way home by meeting and communicating with the monsters. This is the specialty of Undertale: The way you communicate with the monsters changes how the game will go and especially how it ends.



Tämän perusidean moraalisen mahtavuuden lisäksi pelin isä Toby Fox on luonut pelistä todella viihdyttävän erinomaisella musiikilla, hauskoilla ja sympaattisilla hahmoilla sekä erityisesti nörttiväestöön iskevällä huumorilla. Itse en ole kovinkaan hardcorepelaaja, mutta tämä peli tarinapohjaisuudessaan iski minuun valtavasti. Mikäli kiinnostusta peliä kohtaan löytyy vähääkään suosittelen olemaan googlettelematta sitä liikaa, sillä tästä pelistä spoilaantuminen vain harmittaa. Undertale on ehdottomasti peli, joka kannattaa pelata läpi ilman suuriakaan ennakkokäsityksiä siitä, koska silloin sitä pelatessa oppii parhaiten ihmiskunnasta ja itsestään.

Apart from the moral greatness the creator of this game, Toby Fox, has made the game extremely entertaining with excellent music, funny and sympathetic characters and of course with humour that hits the nerd audience. I am really not the most hardcore of gamers, but this game with all of its lore hit me hard. If you're even slightly interested in playing this game I recommend not to google much about it before playing as you would just end up spoiling yourself. Undertale is definitely a game you should play through without knowing much about it beforehand, because then the game does its best job to teach you about the humanity and yourself.



Undertalen paras puoli on mielestäni todella toimiva valintojen vaikutus pelin kulkuun. Useimmissa valintoihin perustuvassa pelissä pienet muutettavat asiat eivät välttämättä vaikuta sen loppuun kovinkaan suuresti, mutta Undertalessa ne todellakin vaikuttavat.

The best side of Undertale is the fact that your choices while playing really affect on the how the game goes for you. Most games that are based on choices, only chance the game a little but actually end pretty much the same way, but this is not the case with Undertale.

Spoilausvaroitus! Undertalen tarinassa parasta on sen perustuminen omiin moraalisiin valintoihin. Pidän siitä käänteispsykologisuudesta, että peleissä yleensä oletetaan, että kaikki viholliset tulee tappaa, mutta Undertalen ”oikean lopun” (=Pacifist) saa vasta, kun pelaa pelin tappamatta ketään. Se herättää ajatuksia siitä, miten videopelit ovat ehdollistaneet paljon pelaavia tappamaan kaiken tielleen tulevan.

Spoiler warning! The best thing about Undertale's lore is the fact that it bases on your own moral choices. I like the reverse psychology, that in games generally you're expected to kill everything in your way, but in Undertale to get to the ”true ending” (=Pacifist) you have to go through the game without killing anyone. That just made me think how much video games actually condition us to kill everything that comes in our way.

Kaiken tielleen tulevan tappaminen tulee mielenkiintoiseksi aspektiksi erityisesti Undertalen Genocide -pelitapaa pelattaessa. Se kuinka äärimmäisyyksiin siinä pitää mennä, jotta saa oikeasti tapettua kaikki hirviöt ja se kuinka peli samaan aikaan kertoo sinulle kuinka kamala olet näin tehdessäsi, osoittaa, että ihmisluonto on oikeasti aika elämää säilyttävään pyrkivä. Sansin kommentit pelaajan ihmisyydestä tai pikemminkin sen puuttumisesta Genocide -pelin aikana ovat moraalisesti raastavia. Spoilerit loppuu!

Killing everything that comes in your way raises to an important aspect when the Genocide run of Undertale is being played. The fact that you have to go to such extremes and actually look for the things you're going to kill and at the same time the game is telling you how horrible you are when you do this, shows that humanity really in its base tries to keep things alive. Especially Sans's comments of the players inhumanity during the Genocide run are morally excruciating. End of Spoilers!

DETERMINATION!


Hauskaa on myös pelin ympärille kausautunut fandom. Fanarttien ja cosplayn lisäksi on ihanaa se, että kun itse saa pelattua pelin loppuun on Youtube täynnä eri pelikanavien läpipeluita ja faniteorioita Undertalesta. Niitä on viihdyttävää katsoa, koska silloin näkee ihmisten reaktioita pelin parhaisiin kohtiin ja löytää pelin hahmoista ja loresta todella mielenkiintoisia yksityiskohtia ja uusia tarkoituksia, joita ei välttämättä itse tullut ajatelleeksi. Voisin fiilistellä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia tästä pelistä varmaan kirjan verran, joten päätin jättää tämän tekstin suhteellisen yleiselle tasolle jo siinäkin mielessä, että en varmasti spoilaisi ketään vahingossa pelin hienouksista.

What is also fun about Undertale is the fandom that has sprouted from it. On top of  Fanarts and cosplay it is also nice that when you finish the game yourself, you can go and watch gamer channel play through and fan theory videos on Youtube, because it's full of them. They are fun to watch because you see the reactions for certain parts of the game and some times you can even find new aspects of the characters and the lore that you didn't think about before. I could probably write a book about details I enjoyed in the game, so I decided to end this text here, partly because I don't like to spoil people about it too much.

Zootropolis


Kävin katsomassa tämän Disneyn uusimman tuotoksen vähän aikaa sitten suomeksi dubattuna ja ensimmäiseksi on pakko sanoa, että kyllä Disney vain osaa. Näitä leffoja ei suotta kutsuta suoraan klassikoiksi niiden ilmestyessä.

I went to see this new Disney film a while ago with the Finnish dub and first of all I have to say that Disney knows how to do its job. These movies are not called classics straight after their premiers for no reason. This movie has two different names Zootropolis and Zootopia and in this text I'm going to use Zootropolis because that is the name for it in Finland.

Nick Wilde
(, jonka suomiääni Ilkka Villi on parasta <3)

Zootropolis kertoo samannimisestä eläinten suurkaupungista, jossa kaupungin ensimmäinen jäniskonstaapeli Judy Hopps yrittää luoda uraa uskottavana poliisina. Tämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan sillä ensimmäisenä päivänä hänet laitetaan lappuliisaksi. Pian hän joutuu kuitenkin keskelle katoamistapausten viidakkoa, jonka selvittämisessä hänellä on apunaan vain rötöksistä tunnettu kettu Nick. Lopulta Judy huomaa ettei elämässä eteenpäin pääseminen olekaan aivan niin yksinkertaista kuin unelmissaan saattaa kuvitella.

Zootropolis is a movie about a city with the same name and its first ever rabbit police officer Judy Hopps, who is trying to make a credible career as a police. This does not go according to plan as on her first day she gets to be a meter maid. Soon he finds herself in the middle of disappearance cases and gets help from a known cheating fox called Nick. In the end Judy finds out that surviving in life is not always as easy as you think in your dreams.

Judy Hopps

Zootropolis on todella hauska elokuva. Vaikka osa vitseistä olikin lapsellisia, onhan kyseessä lapsiyleisölle pohjimmiltaan tarkoitettu elokuva, niin nauroin itseni kipeäksi varsinkin leffan populaarikulttuuriviittauksille ja Disneyn itseironialle. Zootropolis on todella nopeatempoinen eikä sen juonen kuljetuksessa pysähdytä paikalleen hetkeksikään. Rikosjutusta saadaan mielenkiintoinen juoni, koska käänteitä tulee joka nurkan takaa. Tuntuu, että tällä leffalla on ainakin uudelleenkatomisarvoa, sillä osa pienistä ovelista jutuista saattoi jäädä huomaamatta. Osittain siksikin että kävin katsomassa dubbiversion, johon kaikki alkuperäisvitsit eivät käänny aivan oikein. Suomidubbi oli kuitenkin laadultaan huipputasoa. Mitään muuta ei voi Antti L.J. Pääkkösen ohjaukselta odottaakaan.

Zootropolis is a funny movie. Although some of the jokes are meant for children, as it is a children's movie, I laughed myself sore especially to popculture references and Disney's self -irony. Zootropolis is a quick tempo movie and it doesn't stop to think at any point. The criminal case makes an interesting plot as it offers a few great plot twists. It feels like this movie has re-watch value because I think I missed some of the little things in the background. Some of the jokes I probably missed because I saw it in Finnish and the original jokes just don't translate. Anyway , the Finnish dub was really good, they seem to get better all the time.



Hauskuuden alla Zootropolis on kuitenkin todella paljon syvempi ja kantaa ottavampi elokuva. Se käsittelee suvaitsevaisuutta kantavana teemana niin ettei kuitenkaan lyö sitä naamalle vaan antaa katsojan itse löytää vertaukset ihmiskunnan ja elokuvan eläinkunnan käytöksen välillä. Elokuva myös romuttaa hienosti eläinsatujen perinteisiä rooleja (liikaa spoilaamatta) jo siinäkin, että päähenkilökaksikkona on jänis ja kettu. Se tekee elokuvasta hienosti vanhojen satujen tavalla opettavaisen ja samalla todella ajankohtaisen.

Under the humour Zootropolis is also a really deep and speaks out greatly. It carries tolerance as a theme through the whole movie without throwing it to your face and lets the viewer find the metaphores between humanity and the animals in the movie. The movie also wrecks old animal story stereotypes really greatly even with the fact that the main characters are a rabbit and a fox. It makes the movie educational like the old fables but also at the same time brings it to modern age.

Sydäntäsärkevä kohtaus :'(
Heart-breaking scene :'(

Opettavaisuuden ja hauskuuden lisäksi Zootropolis on todella kaunis ja näyttävä elokuva. Vaikka olenkin itse enemmän perinteisen 2D -animaation fani, on tästä leffassa onnistuttu käyttämään hyödyksi kaikki 3D -animaation hyvät puolet. Zootropoliksen kaupungista on luotu todella näyttävä erilaisine asuinalueineen ja kokonaisuus hivelee silmiä muutenkin. Disney tuntuu parantavan elokuviaan koko ajan ja pitävän ne loistavasti ajan hermolla sekä huumorilla että teemoilla.


Besides being educational and funny Zootropolis is also a really beautiful and showy movie. Although I'm personally more a fan of classic 2D animation this movie was able to exploit all the greatness of 3D animation. They have managed to make the city of Zootropolis really beautiful with all the different areas. Disney seems to be getting better and better with every movie and manages to keep them up to date with humour and themes. 

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Vielä yksi Liebster award ja kuulumisia

Tämä vuosi on koulun ja conien lisäksi lähtenyt käyntiin yllättävän paljolla lukemisella ja youtuben tuijottamisella. Innostuin myös pitkästä aikaa pelaamaan jotain kunnolla, kun viime vuoden lopussa tajusin Undertalen olemassaolon ja vakuutuin katsottuani muutaman tubettajan pelaavan sen alkua. Sen jälkeen innostuin pelaamaan myös pleikkarilla ja DS:llä. Lupaan kirjoitella ainakin tajuntani räjäyttäneestä Undertalesta myöhemmin lisää. Lisäksi olen väsännyt seuraavaa cossiani, joka tulee valmiiksi näillä näkymin Popcultiin. Käytin hiihtolomaviikkoni mukavasti ommellen, maalaillen ja leikellen, mutta tästä myöhemmin lisää. Hiihtolomalla innoistuin myös oikeasti hiihtämään, joten lähdin jopa ulos liikkumaan sen lisäksi että käytin koiraa. Nyt on menossa viimeinen työssäoppimisjakso ja kohta olisikin luvassa pääsykokeisiin luku, mitä ennen haluan saada tuon tulevan cossini valmiiksi. Blogissa on siis luvassa muitakin kuin kirjapostauksia.

This year has started not only with school and cons but also a lot of reading and watching youtube. I also got excited about games the first time in a long while when at the end of last year I realized Undertales existence. I saw a few youtubers play it ans got excited. After that I've also played with my PS2 and nintendo DS. I promise to write more about Undertale later. On top of this I've been making my next cosplay, which I'm hopefully going to wear to Popcult in April. I spent my entire winter vacation sewing, painting and cutting, but more about this later. I also got excited about skiing during my vacation so I actually went outside besides the usual taking the dog out. Now I'm on my last work experience period in school and soon it's time to study for entrance exams. Before that I'm hopefully going to finish the cosplay so there are going to be something else than book posts in this blog too.



Sain vielä yhden Liebsteraward -haasteen Hyvät, pahat ja Otakut -blogilta, joten tässäpä vastauksiani heidän kysymyksiinsä.

I got one more Liebsteraward -challenge from Hyvät, pahat Otakut , so here are my answers to their questions.


Liebster award

Liebster Awardin säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1.Miksi katsot animea ja/tai luet mangaa?

Yksinkertainen vastaus: Koska pidän siitä.
Pidemmin: Koska ystäväni tutustuttivat minut sen maailmaan lukiossa, koska se on loistavaa viihdettä ja koska fandomit sarjojen ympärillä ovat mahtavia.

1.Why do you watch anime/read manga?

Simple answer: because I like it.
Lengthier: Because my friends introduced me to its world in high school (16y.o), because it is great entertainment and because the fandoms around the series's are awesome.

2.Onko animessa ja/tai mangassa joitain asioita, jotka ärsyttävät sinua?

Fillerit ovat varmaan ykkösasia. Ainoa sarja missä jaksan fillereitä katsoa on One Piece, muissa sarjoissa ne vain ärsyttävät.

2.Is there anything that irritates you in anime and/or manga?

Fillers are probably the number one. Only series I can handle them in is One Piece, in any other series they are annoying.

3.Kuinka aktiivinen animen/mangan kuluttaja olet?

Tähän on vaikea vastata, koska se vaihtelee todella paljon. Aktiivisesti on olen katsonut animea vuoden 2011 lopusta asti, yleensä muutaman jakson viikossa. Tässä välillä on kuitenkin ollut muutama kuukaudenkin mittainen tauko ettei ole tullut katsottua yhtään animea ja välillä, varsinkin lomien aikana saatan katsoa sarjoja putkessa.

Mangaa luen myös satunnaisen epäsatunnaisesti. Tykkään lukea sarjoja isomman osan kerrallaan, joten esim. One Piecen kanssa teen nykyään niin, että jätän kuukauden, parin tauon lukemiseen ja luen sitten myöhemmin pidemmän pätkän. Lyhyempiä sarjoja saatan lukea kerralla. Olen muutenkin aika huono lukemaan mitään ruudulta, joten manga jää vähemmälle kuin anime. Suomijulkaisut ostan usein coneista ja lueskelen niitä sen jälkeen.

3.How much of an active consumer of anime and manga are you?

This is a hard question because it changes a lot. I've been watching anime somewhat frequently since the end of 2011, usually a few episodes a week. However, during this time I've had a few month long breaks when I haven't watched anime at all. On the other hand I sometimes binge watch series's, especially during vacations.

I also read manga quite casually. I like to read a big portion of a story at times, so for example with One Piece I nowadays take a break for month or so and then read the chapters in a bigger bunch. Shorter series's I might read at one sitting. I'm pretty bad at reading anything from a screen so I consume manga less than anime. Finnish volumes I usually buy from cons and read them in a bunch after.

4.Mikä oli ensimmäinen katsomasi anime (jota katsoit silleen että ”tämä on nyt sitä animea”) ja mitä silloin ajattelit siitä?

(Ovelasti kysymys rajasi pois kaikki pokemon ja digimon vastaukset, joten) One Piece oli ensimmäinen. Ryhdyin tosiaan katsomaan sitä marraskuussa 2011 ja olin välittömästi koukussa. Minulla meni kolme kuukautta katsoa se kiinni ja jaksoja oli silloin vähän päälle 500. Saatoin katsoa sitä parhaimmillaan/pahimmillaan yli 20 jaksoa päivässä.

4.What was your first anime (that you watched while thinking ”this is anime”) and what did you think about it at that time?

(This question is sly with limiting all the Pokemon and digimon answer, so) One Piece was my first. I started to watch it in November of 2011 and I was instantly hooked. It took me three months to catch up with it and there were just above 500 episodes aired at that time. I might have sometimes watched it around 20 episodes a day.



5.Mikä oli ensimmäinen lukemasi manga ja fiiliksesi siitä?

Ensimmäinen manga, jonka luin oli varmaan ala- yläasteen taitteessa lukemani Kaoru Morin klassikkosarja Emma. Taisin silloin napata sen kirjaston hyllystä yleisen nousseen mielenkiintoni mangaa kohtaan lisäksi siksi, koska sen nimi oli Emma. (duh.) Enpä tiedä miksi mielenkiintoni mangaa ja animea kohtaan jäikin sitten yläasteen ajaksi johonkin pimentoon, kun harrastukseni varsinaisesti alkoi vasta lukioikäisenä.

5.What was the first manga you read and your feelings about it?

The first manga I read was Kaoru Mori's Emma and I read it when I was twelve or thirteen. I borrowed it form the library because I had a small interest towards manga and because the series's name was Emma. (duh.) I don't know why my interest towards anime and manga disappeared after that for three years, because as I said I really started this hobby when I was in high school (16 y.o.)

6.Ovatko manga ja anime poikineet elämässäsi jotain oheisharrastuksia tai ihan uusia harrastuksia? Mitä?

Jaa-aa, mites olisi cosplay? Muita varsinaisia ”oheisharrastuksia” animen ja mangan tulo elämääni ei tuonut, sillä fanartit ja fanifiktio olivat siellä jo, kiitos Pottereiden.

6.Have manga and anime brought any new hobbies to your life?

Well, cosplay obviously? The other hobbies that could have come out of it, fanart and fanfiction were there already because of Harry Potter.

7.Jos voisit elää päivän jonkun anime- tai mangasarjan hahmon elämää, niin kenet valitsisit?

Tämä on oikeasti aika hankala valinta, koska useimmilla manga- ja animehahmoilla ei ole hirvittävän kiva elämä esimerkiksi vaikka Shinkegi no Kyojinin ihmiset. Joka tapauksessa järkevintä (ja tylsintä) olisi varmaan valita jokin lukiotyttö sivuhahmo. Tähän lähelle menee kuitenkin Love Live -tytöt, joiden kanssa päivän viettäminen tanssimalla ei olisi pahitteeksi. Joten valintani on varmaankin Maki.

7.If you could live one day as an anime or manga character, who would you choose?

This is actually a hard choice, because most of anime and manga characters don't really have a great life take for an example Shingeki no Kyojin. Anyway, the most rational ( and boring) answer would be a high school girl. Somewhat close to that are Love Live girls and spending a day with them dancing can't be that bad. So my choice would be Maki.



8.Mitä muuta viihdettä kulutat animen ja mangan lisäksi, ja minkä näistä miellät ykkösjutuksesi?

Viihdettä tulee kulutettua lähes kaikissa muodoissa: kirjoina, leffoina, Tv-sarjoina, peleinä yms. Näistä on vaikea valita ykkösjuttua, koska se on se, joka jollain tietyllä hetkellä vaikuttaa parhaalta. Välillä on kiva uppoutua kirjaan ja välillä katsoa jotain sarjaa koko päivä sängyn pohjalla maaten.

8.What other entertainment do you consume besides anime and manga and which of these is your favourite?

I consume entertainment in almost every shape: books, movies, tv-series's, games etc. It's hard to pick a favourite out of these, because normally it is the one that I'm doing at the moment. Sometimes it is nice to spend a day with a book and sometimes binge watch a series while laying in bed all day.

9.Katsotko tai luetko sarjoja mieluummin julkaisutahtiin vai pitkissä putkissa?

Riippuu sarjasta. Varsinkin lukemisen kanssa tykkään pidemmistä pätkistä niinkuin mainitsinkin jo ja välillä myös animesarjoissa. Jotkut sarjat ovat kuitenkin sellaisia joita tule seurattua viikoittain, mutta se kertoo yleensä siitä, että sarja on sen arvoinen tai todella koukuttava.

9.Do you watch and/or read series's as they come out or in longer sessions?

Depends on the series. Especially when reading a manga I tend to read more at a time as I said and sometimes in anime too. Some series's I follow weekly but that normally tells that the series is really good and hooking.

10.Kulutatko paljon sarjoja vai katsotko mieluummin suosikkejasi yhä uudelleen?

Katson enemmän uusia sarjoja. Haluaisin palata joihinkin katsomiini hyviin sarjoihin animen puolelta, mutta samaan aikaan tuntuu, että mikäli katson niitä uudestaan ei minulla ole aikaa katsoa mitään uutta enää. Minulla ei kuitenkaan ole vielä mikään massiivinen animenkatseluhistoria, joten katson mieluummin uusia sarjoja.

10.Do you watch a lot of series's or your favourites again and again?

I watch new series's more. I would like to go back and watch some series's I've enjoyed in the past. At the same time that feels like then I wouldn't have time to watch anything new. I really don't have that massive background with anime yet, so I watch new series's or things that I haven't watched already.

11.Kuka on kaikkien aikojen paras waifusi, husbandosi tai muuten vain suosikkihahmosi? Valitse vain yksi!

Animessa ja mangassa se on One Piecen Robin.

11.Who is your ultimate best waifu, husbando or favourite character ever? Pick only one.


In anime and manga it is One Piece's Robin. 


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Yukicon 3.0 27.-28.2.2016

Kolmannen kerran järjestetty Yukicon järjestiin ensimmäistä kertaa Helsingin messukeskuksessa ja oli samalla myös eka Yukicon johon itse osallistuin. Cossina oli tällä kertaa Traconissa ekaa kertaa päälläni ollut Yona. Messukeskus oli paikkana toimiva, joskin käytävät olivat tuskallisen täynnä ohjelmien loputtua, varsinkin pääsalissa.


Lauantaiaamumme alkoi sisäänpääsyn jonotukselta ja jono ovien edessä olikin todella pitkä. Sisäänpäästyämme ja vähän paikkoihin tustustuttamme suuntasimme seuraamaan ohjelmaa Valitsen sinut! -musikaali: Kulissien takana, joka siis kertoo Popcultissa ensi-iltansa saavasta Pokémon musikaalista. Ohjelma oli suhteellisen mielenkiintoinen, joskaan siitä ei saanut paljoa irti spoilerivaaran takia. Puhe olikin aikalailla ympäripyöreää ja sellaista mitä voi ennen varsinaista esitystä olettaa. Pienet paljastukset puvustuksesta, lavastuksesta ja musiikista olivat kuitenkin kivoja ja saivat ainakin minut odottamaan musikaalin näkemistä entistä enemmän. Toivonkin, että musikaalin tekijät tekevät esitysten jälkeen puheohjelman, missä burgeroidaan kaikki mahdollinen musikaalista.


Harmiksemme Meikkauksesta Cosplayssa -luento oli peruttu, joten päädyimme kiertelemään myyntipöytäsalia, taidekujaa ja kirpparia sekä pelaamaan rytmipelejä. Myyntipöytäsalista mukaani tarttui kaksi uutta pinssiä, mangaa sekä Sly3 -peli, jota olen aiemmin päässyt testailemaan vain kavereiden luona monta vuotta sitten. Omistan vieläkin harmillisen vähän pleikkapelejä ja vain PS2:n. Menimme myös pelailemaan rytmipelejä ja huone missä tanssi- ja rytmipelit olivat oli conin tukalin, ahtain ja meluisin. Desibeliero huoneen ulko- ja sisäpuolella oli järkyttävä.

Yonan Photoshoot -kuvia *täällä*
Photoshoot pics of Yona are *here*

Lauantain toinen ohjelma, jota menimme katsomaan oli Another Castle ja Riverside Castle -kuorojen yhteisesitys. Kuorokonsertit coneissa ovat aina olleet hyviä ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. Kuoromusiikkia on hauska kuunnella, vaikka en tunnistanut puoliakaan kappaleista.

Sunnuntaiaamumme alkoi pukuvuotopaneelilla, joka oli oman conini kohokohta. Olin katsomassa tätä paneelia myös Cosplayn SM -kisoissa. Pukuvuoto on siis cosplaypaneeli, missä keskustellaan ajankohtaisista skenen aiheista ja lopuksi äänestetään annetaanko aiheelle punaista vai vihreää valoa. Keskusteluaiheet olivat hyviä ja ajatuksia herättävi ja niitä käsiteltiin viihdyttävästi. Ainoa huono puoli ohjelmassa oli se, että se loppui liian lyhyeen.


Seuraava ohjelma, jota menimme kuuntelemaan oli Crossplay: sukupuolen karnevalisaatio. Itsekin crossannena oli mielenkiintoista kuulla näkemyksiä aiheesta. Ohjelmanpitäjät käsittelivät aihetta nimenomaan naisnäkökulmasta ja toivat esille hyviä keskustelunaiheita ja crossplayn ongelmia. Ohjelmanpitäjien ja yleisön esittämät ongelmat joihin he olivat törmänneet cossatessaan ja crossatessaan olivat todella ikävää kuultavaa. Ihmetyttää välillä millaisia sammakoita ihmiset voivatkaan päästää suustaan.


Sunnuntai-iltapäivänä oli luvassa cosplaykisat eli NCC-karsinta, Hall Cosplay ja Photoshoot -kilpailu. NCC-kisaajien määrä oli kutistunut kahteen kisaajaan (?!), joista tuomarien oli varmasti vaikea päättää kumpi saa edustuspaikan. Photoshoot kisan kuvat olivat upeita ja Hall Cosplayn puvut myös. Onnea kaikille voittajille!






Yukiconostoksia

Ensimmäinen Yukiconini oli mielenkiintoinen kokemus. Olin aiempina vuosina jättänyt Yukin väliin, mutta nyt päätin hankkia lipun, sillä pitihän ensimmäinen messukeskuscon päästä näkemään paikan päällä. Yukicon oli mukava con, joskin toivon sen kehittyvän tulevaisuudessa vieläkin paremmaksi. Oli ihanaa nähdä niin paljon cosseja Undertalesta ja Love Livesta. Oli mukavaa myös nähdä ja hengata tuttujen kanssa ja kiitoksia kaikille Yonasta kuvia ottaneille ja kehuneille! Seuraava conini olisi luvassa huhtikuussa Popcultin muodossa.

Summary in English: I went to Yukicon 3.0 which was held in Helsinki. I cosplayed as Yona which I wore to Tracon the first time. There were a lot of Undertale and Love Live cosplays and the cosplay contests were great. Although the NCC preliminaries had only two contestants. My next con is going to be Popcult in April.