sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tammikuun kirjat


Johanna Sinisalo – Enkelten verta


Tämä on kolmas Sinisalon kirja, jonka olen lukenut, mutta niistä vähiten vakuuttava. Enkelten verta sijoittuu 2010-luvun lopun Suomeen, missä mehiläistenhoitaja Orvo huomaa yhden pesistään tyhjentyneen. Samaan aikaan Yhdysvalloissa tapahtuu mehiläisten joukkokatoaminen. Albert Einstein on aikoinaan ennustanut, että jos kaikki mehiläiset katoavat maan päältä, ihmiskunnalla olisi neljä vuotta elinaikaa.

Kirja käsittelee mehiläisten katoamisen lisäksi Orvoa ja tämän suhdetta poikaansa Eeroon ja muuhun perheeseensä. Orvon käsitykset Eerosta muuttuvat hänen lukiessaan Eeron blogia. Kirja vuorottelee kerronnallaan Orvon näkökulman ja Eeron blogikirjoitusten välillä, mikä oli mielestäni hiukan katkeileva tyyli kertoa tarinaa.

Spoiler* Varsinkin, kun selviää, että Eero on kuollut ja Orvo lukee blogia yrittääkseen selvittää mikä lopulta johti Eeron ampumiseen. Eeron kuolema laskee koko kirjalle surullisen verhon, varsinkin kun Orvon kerrotaan valmistelevan poikansa hautaan sillä hän on ammatiltaan hautausurakoitsija. Spoilaus loppuu.

Enkelten verta on kerronnaltaan ja tunnelmaltaan surumielinen ja ajoittain masentava. Se kuitenkin kertoo aidosti mielenkiintoisia faktoja eläinsuojelusta ja lihatuotannosta ja niiden vaikutuksesta mehiläisten katoamiseen sekä toisin päin. Myös blogikirjoitusten kommentteja oli hauska lukea, sillä ne olivat juuri sellaisia mitä netistä nykyään löytää sisältäen trollit sekä muuten vaan typerät argumentit.

Summary in English: The Blood of Angels was the Third book I read from Johanna Sinisalo and my least favourite out of them. It talks about how the world would change if all the bees disappeared and about animal rights. Beekeeper Orvo's past and his relationships to his son Eero and other relatives are the other themes. This book is sad but it tells the story beautifully and in an innovative way.


Agatha Christie – neiti Marplen viimeinen juttu/Sleeping Murder


Kuuntelin tämän äänikirjana ajaessani koulumatkoja ja tämä oli yksi parhaista äänikirjoista, joita olen kuunnellut. Olen myös lukenut ja kuunnellut Agatha Christien kirjoja paljon, sillä ne ovat yleensä helppolukuisia ja välillä niistä löytyy helmiä. Tämä on yksi niistä helmistä.

I listened to this as an audio book while driving to school and back and this was one of the best audio books I've listened to. I've also read and listened to many Agatha Christie's books before this because they are easy to read and sometimes they're really great. This was one of the really great ones.

Kirja alkaa vastanaideiden Gilesin ja Gwendan etsiessä omaa kotia Englannista heidän asuttuaan koko ikänsä Uusi-Seelannissa. Gwenda löytää pian talon, joka tuntuu omituisen tutulta, mutta omalta ja päättää ostaa sen. Pian hän järkyttyy huomatessaan, että tuntuu tietävän talosta enemmän kuin on mahdollista esim. millainen tapetti lastenhuoneessa on ollut aikaisemmin.

The book begins when newly married Giles and Gwenda are looking for a house of their own in England as they've been living in New Zealand up to this point. Soon Gwenda finds a house that feels oddly familiar but their own and decides to buy it. Soon she is shocked as she feels like she knows more about the house that is possible for example what the nursery's walls used to look like.

Neiti Marple astuu kuvaan, kun Gwenda saatua paniikkikohtauksen teatterissa. Gwenda kertoo neiti Marplelle arvelevansa, että talossa on tehty murha monta vuotta sitten. Neiti Marple ryhtyy selvittämään Gilesin ja Gwendan kanssa tätä vuosien takaista murhamysteeriä varoitettuaan ensin ettei nukkuvaa murhaa saa herättää.

Miss Marple comes to the picture when Gwenda gets a panic attack at a teather. Gwenda tells Miss Marple that she thinks that there was a murder made in their house years ago. Miss Marple begins to solve the mystery from the past with Gwensa and Giles after she warns them not to wake up a sleeping murder.

Christie onnistuu punomaan lukijan johtolankojen verkkoon paljastamalla palasia sieltä täältä pitkin kirjaa tarpeeksi niin, että mielenkiinto pysyy yllä koko ajan. Juuri tällaisesta yleensä nautin Christien kirjoja lukiessa ja kuunnellessa. Vaikka tämän kirjan murhaajan arvaa suhteellisen helposti, teksti onnistuu kuitenkin asettamaan uskottavat epäilykset monen muunkin henkilön selkään ennen kuin paljastaa kaikki korttinsa. Tämä oli pitkästä aikaa Christien kirja, josta todella nautin.

Christie is able to make a web of clues as she hints small stuff during the book so that the reader is constantly intrigued. This exactly the kind of plots I like when listening or reading Christie. Although this books murderer is somewhat easy to guess, the texts lures the reader into thinking several different suspects before revealing all its cards. This was a Christie book that I truly enjoyed in a long while.


Kuukauden Klassikko: Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys/One Hundred years of Solitude


Etsin tätä kirjaa kirjastosta ja edellisen klassikkohaasteeni aikana ja nyt, kun näin sen hyllyssä oli pakko napata se vuoden ensimmäiseksi klassikoksi. Sadan vuoden yksinäisyys oli kuitenkin pettymys. Kirja seuraa kolumbialaisen Buendíojen suvun hulluja vaiheita mystisessä Macondon kylässä, joka syntyy, kasvaa ja kuolee suvun mukana.

I was already looking for this book from the library during my earlier classic challenge so when I saw it there now i had to grab it to be the first classic of this year. One Hundred years of Solitude was a disappointment. The book follows a Colombian family, Buendías, and its crazy stages in a mystical town called Macondo.

Kirja oli mielestäni sekava ja tylsä. Sekavan siitä teki hahmojen määrä. Kirjassa ei ole varsinaisesti päähenkilöä, joten sen juonta on vaikea seurata, jos sitä edes on. Lisäksi kirja vilisee samankaltaisesti nimettyjä hahmoja, kun on tyypillistä nimetä lapsensa samoilla nimillä kuin esim. oma isä ja äiti. Kirjassa on siis monta eri Aurelianoa, Amarantaa ja Jóse Arcadiota, johan siinä keskittyneinkin lukija menee sekaisin. Tylsyys taas johtuu siitä, ettei kirjassa juuri tapahdu mitään. Suvun vaiheita on kyllä monia, mutta mikään niistä ei oikeastaan sykäytä.

In my opinion the book was confusing and boring. It was confusing because there were so many characters. The book doesn't really have a main character, so the plot is hard to follow, if there even is one. Furthermore the book has multiple characters named the same way, as it is typical to name your child after your parents. So the book has many different Aurelianos, Amarantas and Jóse Arcadios, so it's a miracle not to get confused. The tediousness comes from the fact that nothing really happens. There are lot of stages in this family but none of them really have any effect.

Sadan vuoden yksinäisyys saa plussaa kuitenkin vähäisistä fantasiaelementeistään sekä mystisyydestä. Goodreadsissakin kirja tuntuu saaneen paljon ääripäitä arvosteluissa. Ihmettelen mikä kirjassa vetää viiden tähden verran? Samastun enemmän yhden tähden arvosteluihin. Enkö minä sitten vain tajunnut kirjaa?


One Hundred years of Solitude gets its upsides from little fantasy elements and being mystical. This book has received really extreme reviews on Goodreads. I wonder why this book is worth of five stars? I personally relate more with the one star reviews. Am I just so ignorant that I didn't get this book at all?

(Kaikki edelliset kuukauden klassikko -kirjat löytyvät "kuukauden klassikko" -tunnisteella.)
(All the previous Monthly Classic -books can be found from the tag "Monthly Classic".)

3 kommenttia:

  1. Minäkin luin Enkelten veren vastikään ja olin vähän pettynyt. Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta tietty imu siitä puuttui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen samaa mieltä, se ei imenyt yhtä hyvin mukaansa kuin Sinisalon muut kirjat

      Poista
  2. Minulla on sinulle haaste blogissani: http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html :)

    VastaaPoista