lauantai 18. heinäkuuta 2015

Taikaa, koripalloa, prinsessoja ja tulevaisuuden kuvia

Kaikesta muusta paitsi coneista kirjoittaminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle tässä blogissa, joten olen toivottoman jäljessä animesta kirjoittelusta. Olen kuitenkin suhteellisen aktiivisesti katsellut animea tänä vuonna, mutta en ole vain saanut tekstiä ulos ennen tätä. Tässä postauksessa siis käsittelyssä animeita joita olen tämän vuoden alusta asti kahlannut läpi. Osa näistä on uudempia courin aikana seurattuja ja osa sellaisia jotka olivat roikkuneet MyAnimeListini Plan to Watch -listalla jo pitkän aikaa.

Writing about anything else than cons has somehow been left aside in this blog, so I'm hopelessly behind on writing about animes. I've been watching animes somewhat regularly this year, but just haven't been able to write a about them before this. So in this post I'm writing about animes I've watched since the start of this year. Some of them are newer ones and some had been on my MyAnimeList's Plan to Watch -list a long time.

Kuroko no Basket


Ensimmäisenä sitten sellainen anime, joka on sekä uusi että vanha. Kolmannen kauden alkaessa aloin tosissaan miettimään, että ehkä tätäkin pitäisi katsoa. En ole urheiluanimea katsonut oikeastaan muuta kuin Free!n ja sitä ihmiset eivät useinkaan laske urheiluanimeksi, joten tämä on tavallaan ensimmäinen sellainen. Päätin sitten alkaa maratoonaamaan sarjaa viime kuun alussa ja sain sen katsottua sopivasti loppuun sillä viikolla, kun kolmannen kauden viimeinen jakso tuli.

Let's start off with an an me that is both old and new. Around the time that the third season was starting to air, I started to wonder if i should watch this. I haven't watched sport animes that much really, only Free! And people don't seem to count that as sport anime, so in a way this is the first. I started a marathon in the beginning of last month and finished the same week the last episode of season three aired.

Seirin basketball team 

Lopputulos: Kuroko no Basket oli ihan hyvä ja nautittava katsottava. Juoni ja hamot toimivat joissain kohdissa hyvin, mutta lähinnä sarja veti mukaansa koukuttavuudellaan. Koripallo ei minua lajina niinkään kiinnosta, mutta huomasin oppivani lajista samalla lisää. Ensimmäinen ja toinen kausi toimivat mielestäni kolmatta parremmin lähinnä siksi, että kolmannella kaudella oli niin paljon flashbackeja, että tuskastuin. Tuskastuin jossain kohdissa myös siihen kuinka paljon otteluja pitkitetään. Viimeiseen kahteenkymmeneen sekuntiin peleistä menee puoli jaksoa, kun käydään läpi jokaisen pelaajan jokainen liike ja kaikkien reaktiot niihin yksitellen. Toisaalta tätä osaa odottaa urheiluanimelta ja pakko myöntää, että kolmannen kauden lopussa saatoin tirauttaa kyyneleenkin.
Kokonaisarvosanaksi jää 6/10.

Kuroko no Basket was a fine series and I enjoyed watching it. The plot and the characters work in some parts but mainly the series was so hooking that I had to watch it. Basket ball doesn't really interest me as a sport, but I noticed i was learning about it at the same time. The first and the second season were better than the third mainly because the third season had so many flashbacks that I was frustrated. I also frustrated with some of the games as they were so dragged. The last twenty seconds of the game takes like half of an episode, when every players every move is being watched and everyone's reactions to the moves. On the other hand I expected it from a sport anime and I have to admit that I might have teared up at the end of season three. I gave the whole series 6/10 points.


Plastic Memories


Ainoa kevätcourin sarja, jota seurasin viikoittain. Tulevaisuuden rakkaustarina Ihmisen ja androidin välillä oli lähtökohtana mielenkiintoinen ja onnistui pysymään sellaisena koko sarjan ajan. Ensimmäinen jakso oli tämän animen paras, muut eivät sitten niinkään. Silti Plamemo veti mukaansa, vaikka loppupisteen pystyi arvaamaan etukäteen. Pääkaksikon suhde oli sarjan kantavana voimana toimiva. Muut sarjan hahmot olivat myös hyviä ja heitä olisi seurannut mielellään lisää. Plamemo herätti tunteita ja ajatuksia. Se oli juuri sellaista höttöä mitä jaksoi katsoa tämän verran. Arvosana 6/10.

The only series from this spring that I watched weekly. The basic story a future love story between a human and an android is very interesting and managed to be that through the series. The first episode was the best out of this anime, the later ones not so much. Anyway, Plamemo took me with it, although the ending point could be guessed before. The relationship between the two main characters was a great through story supporter. Rest of the characters were great too and I would have wanted to watch them a little bit more. Plamemo raised up some feelings and thoughts in me. It was just the kind of fluff that was great to watch this long. I'm giving it 6/10 points.


Akatsuki no Yona



Akatsuki no Yona tai Yona of the Dawn esitettiin viime vuoden syksystä tämän vuoden maaliskuuhun. Itse aloin seurata sarjaa helmikuussa nähtyäni älyttömän kauniin screenshotin sarjasta. En ole varmaan koskaan valinnut katsottavaa sarjaa vain sen perusteella, että näin siitä tosi kauniin kuvan. Kerta se on ensimmäinenkin ja en todellakaan kadu katsomispäätöstäni. Sarja nousi nimittäin suosikkieni joukkoon välittömästi. Se nimittäin yhdistelee shounenin seikkailuhenkeä ja shoujon rakkaustarinaa hienolla tavalla. Animen katsomisen jälkeen olen lukenut mangaa eteenpäin ja tässä blogissa tulee varmasti juttua sarjasta myöhemminkin. Toivottavasti pian saataisiin myös animelle toinen kausi.

Akatsuki no Yona or Yona of the Dawn aired from last autumn to this march. I started to watch in February after I had seen a very beautiful screenshot from it. I have never before chosen a series to watch just because I saw a very pretty picture of it. First time for all and a definitely don't regret my choice to watch it. The series raised up to be one of my favourites. It combines the adventure of shounen and a love story of shoujo in a great way. After watching the anime I've read the manga further and I'm going to talk about this series later in this blog too. Hopefully there is going to be an another season of this soon.

Soo-Won ja Yona

Akatsuki no Yona kertoo historialliselta Aasian valtakunnalta vaikuttavan Koukan prinsessa Yonasta. Yonan isä kuolee Yonan kosijan ja serkun, Koukan valtaistuinta tavoittelevan Soo-Wonin murhaamana. Yona joutuu lähtemään pakoon pääkaupungista mukanaan henkivartijansa ja ystävänsä Hak. Matkan aikana Yona saa mukaansa myös lääketiedettä tuntevan papin oppipoika Bi-Shounen Yunin. Hän kuulee myös legendaarisista lohikäärmeiden voimia omaavista ihmisistä, joita lähtee etsimään seuransa kanssa, jotta saisi tulevaisuudessa vallattua valtaistuimensa takaisin Soo-Wonilta.

Akatsuki no Yona tells the story of princess Yona from what seems to be an ancient kingdom of Asia, Kouka . Yona's dad gets murdered by Yona's wooer and cousin Soo-Won, who his trying to get the throne for himself. Yona has to flee from the capital with her bodyguard and friend Hak. During the journey Yona get accompanied by Bi-Shounen Yun, an apprentice of a priest. She also hears about the legendary people who carry powers of dragons, which she decides to go and find so she can win her throne back from Soo-Won some day.

Akatsuki no Yona Opening 1:


Kauden aikana Yonan matkaa on mielenkiitoista seurata. Hän kehittyy hahmona koko ajan, avuttomasta prinsessasta kohti soturia, kun saa käyttöönsä jousipyssyn. Henkivartija Hakin rooli muuttuu myös; suojelijasta kohti rakkauden kohdetta. Anime seuraa neljän lohikäärmeen etsimistä ja tuntuu juonenkäänteiden takia hutaistulta loppua kohti, mutta on ainakin mangalle uskollinen. Akatsuki no Yonassa on sopiva vakavuuden ja huumorin suhde ja hahmot ovat suurilta osin syötävän suloisia. Ensimmäinen opening kappale on erikoinen mutta erittäin toimiva ja ihana instrumentaalikappale, jota ei olisi mielestäni tarvinnut edes vaihtaa. Muutenkin musiikki tässä sarjassa on mahtavaa. Paras sarja mitä olen katsonut vähään aikaan. Arvosana: 9/10.

It is interesting to follow Yona's journey during the season. She develops a lot as a character, from a helpless princess to a warrior, when she is given a bow. The bodyguard Hak changes too; from a protector to a love interest. The anime follows the journey to find the four dragons and in the end feels rushed because of certain plot points, but at least is the same as in the manga. There is a great balance between humour and seriousness in Akatsuki no Yona and most of the characters are really cute. The first opening son is unusual, but very great and lovely instrumental piece, which in my opinion should not have even been changed. The series has some great music in general. The best series I've watched lately. I gave this 9/10 points.

Sailor Moon Crystal



Uudelleenversiointi alkuperäisestä legendaarisesta taikatyttöanime Sailor Moonista, jota tuli katsottua lapsena Subilta ei yltänyt odotuksiin millään tasolla. Tästä on vielä yksi jakso tulematta, mutta luultavasti se ei pelasta sarjaa, joten arvostelen jo nyt. Ehkä lapsuus on kullannut muistot sarjasta, mutta en muistanut sarjan kyllä olleen näin huono. Tai sitten tämä versio on paljon huonompi kuin alkuperäinen. Alussa sarja oli vielä siedettävää katsottavaa ja ihan sympaattinen välillä. Oli hauska seurata kuinka Usagi kerää ympärilleen ystäväjoukkonsa. Mitä pidemmälle sarja eteni sitä vähemmän pidin siitä, vaikka juoni tiivistyikin loppua kohden. Black Moon -tarinakaari ja ajassa hyppely eivät vain toimineet minulle. Animoinnissa häiritsi muodonmuutoskohtausten 3D -animaatio, kun sitä ei ollut missään muissa kohtauksissa. Sailor Moon Crystal saa vähän plussaa kuitenkin musiikista. Opening ja ending -kappaleet ovat tarttuvia. Kokonaisarvosanaksi jää kuitenkin 4/10.

Remake of the original legendary magical girl -anime Sailor Moon, which I watched as a child from TV, didn't reach my expectations at all. There is one episode left to come, but I think it is not going to save the series, so I'm telling my opinion now. Maybe childhood had grown my memories sweeter, but I don't remember the series being so bad. Or this version is so much worse compared to the original. In the beginning this was tolerable to watch and sympathetic at times. It was fun to watch how Usagi collects her group of friends. The more i watched the show the less I liked it, although the plot came together in the end. Black Moon story arc and jumping in time just didn't work for me. I was bothered by the transformation sequences 3D -animation, when it wasn't in the rest of the series at all. Sailor Moon Crystal gets a little plus of its music. The opening and Ending themes were catchy. I gave it 4/10.

Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu LOVE!





Tuttavallisemmin Boueibu tai taikapoika-animu. Viime talven ehdoton piristys ja vei todellakin mukanaan söpöydellään. Twitter oli täynnä tätä alkuvuodesta ja silloin jo lupasin kirjoittavani tästä jotain. Tämä on siis taikatyttöanimeita parodioiva taikapoika-anime, joka käyttää kaikkia taikatyttögenren kliseitä olematta kuitenkaan liian kliseinen. Ainakaan minun mielestäni. Tai sitten en ole katsonut tarpeeksi taikatyttöjä ennen tätä. (*Köh köh*Sailor Moon ja Madoka *köh köh*)

A.k.a Boueibu or the magical boy -anime. Last winters feel good -anime and it totally took me away with its cuteness. Twitter was full of this at the start of this year and already then I said I was going to write about this. This is a magical boy -anime which is a parody of the magical girl -animegenre with all its cliches without being a total cliche. At least in my opinion. Maybe I just haven't watched enough magical girls before this. (*Cough* Sailor Moon and Madoka *Cough*)

Boueibu kertoo siis lukioikäisistä pojista, jotka tapaavat ei planeetalta tulleen vaaleanpunaisen vompatin. Pian pojat saavat voimat taistella taikapoikina kouluun ilmestyviä outoja hirviöitä vastaan. Boueibu tosiaan vilisee genren kliseitä. On ”viikon hirviö” -jaksot, (jotka ovat aina joku koulun oppilas), todella pitkät ja joka jaksossa toistuvat muodonmuutoskohtaukset ja taisteluliikkeet, isomman tahon palveluksessa olevat pahikset ja tietenkin taikapoika-asut. Nämä kaikki on kuitenkin saatu yllättävän mielenkiintoisiksi, kun päähenkilöiksi pistetään pojat tyttöjen sijasta. Tietenkin rakkaus on kaiken voittava voima ja siksi taisteluliikkeiden nimet ovat luokkaa ”Love attack” ja ”Love Making”, mikä ainakin minun korvaani kuulosti välillä todella härskiltä.

Boueibu tells about high school boys who meet a pink wombat form a different planet. Soon the boys can fight as magical boys against odd monsters that pop out in their school. Boueibu is full of this genres cliches. There are the ”Monster of the week” -episodes (Who are always one of the schools pupils), very long and repetitive transformation sequences and attack patterns, evil guys who work for a bigger boss and of course the magical boy -outfits. All of these have been managed to make surprisingly interesting, when there are boys instead of girls as the main five. Of course love is the all conquering force and because of that the attacks are named something like ”Love attack” and ”Love making”, which to me sounded really dirty at some points.

Boueibu opening:


Kun kaksimielisille taisteluliikkeille nauramisesta pääsee yli huomaa, että sarja sisältää hyvää huumoria myös muissa kohtauksissa. Osaa vitseistä kuitenkin viljellään turhan paljon ja myös siksi sarja alkaa loppupuolella toistaa itseään ikävästi. Loppuratkaisu on kuitenkin mielestäni erittäin onnistunut ja sarjan henkeen sopiva. Tykkäsin Boueibusta lopulta enemmän kuin odotin siitä pitäväni. Siksi tämä sai pisteet 8/10.

When you stop laughing to the ambiguous attack names, you realize that there is really good humour too in the other scenes. They use some of the jokes too much and that is also why the series starts to repeat itself towards the end, The ending though is great and goes with the rest of the anime greatly. In the end I liked Boueibu a lot more than I expected to like it. That's why I gave it 8/10 points.

Psycho-Pass



Tämä oli yksi niistä animeista, joka oli roikkunut Plan to watch- listallani kauan ja josta olen kuullut niin monissa yhteyksissä, että sarja kuuluu jo käsitykseni mukaan animeyleissivistykseen. Psycho-Pass sijoittuu lähitulevaisuuteen missä on mahdollista mitata ihmisen mielenlaatu ja persoonallisuus ja siten määritellä todennäköisyys rikoksien tekemiseen. Tarina keskittyy eräänlaisena poliisina työskentelevään Tsunemori Akaneen, jonka tehtäviin kuuluu ottaa kiinni tai tuhota ihmisiä, joiden mielenlaadun eli ”Psycho-Passin” on laskettu olevan vaaraksi yhteiskunnalle.

This was one of the animes that had been on my Plan to watch -list a long time and of which I've heard in so many different contexts, that I consider this to be a part of common anime knowledge. Psycho-Pass happens in the near future where it is possible to measure a person's state of mind and personality and figure out his/hers probability to take past in crimes. The story happens around a kind of a policewoman Tsunemori Akane, whose job is to catch or destroy people, whose state of mind or ”Psycho-Pass”, has been calculated to endanger the community.


Nykyisen dystooppisten tarinoiden aikakautena, kun niitä tulvii ovista ja ikkunoista on vaikeaa poimia joukosta helmet tosiaan katsottaviksi/luettaviksi, mutta Psycho-Pass on loistava tämän genren edustaja. Pidin alkuideasta ja tarinan kulusta paljon, mutta loppua kohti juoni mielestäni lopahti. Tarinan aukeneminen katsojalle vaati tolkuttomasti selittämistä ja minä kaipaan animeltani enemmän toimintaa. Toimi mysteerinä ja ideana, mutta jätti lopulta vähän kylmäksi: 7/10 pistettä.

During this time when dystopic stories are coming in from doors and windows it's sometimes hard to pick the ones that are worth watching/reading, but Psycho-Pass is a wonderful example of its genre. I liked the main story and how it developed, but towards the end the plot kind of lessened. Explaining the story to the viewer takes a lot of time and I need more action of my anime. It worked as a mystery and an idea but in the end I was left a bit cold: 7/10 points.


Love Live! School Idol Festival




Viimeisin anime, jonka olen katsonut ja ensimmäinen kouluidoleista kertova. Tästäkin sarjasta olen kuullut aikaisemmin vaikka missä yhteyksissä. Coneissa on esiintynyt Love Live -tanssiryhmä, jota olen tanssijana ihaillut ja twitterissä saa koko ajan lukea ihmisten juttuja tämän pohjalta tehdystä mobiilipelistä. Animessa ideana on siis se, että lukioikäiset tytöt perustavat koulunsa pelastamiseksi Shcool Idol -ryhmän, keräävät siihen jäseniä ja osallistuvat Love Live -nimiseen School Idol -kilpailuun. Katsoin sarjasta kummatkin kaudet aika nopeaan tahtiin, sillä molemmissa on vain 13 jaksoa.

The latest anime that I've watched and the first with school Idols. I had heard about this series before multiple times. There has been a Love Live -dancegroup performing in Finnish cons that I've been admiring as a dancer and I get to read about people playing the mobile game made based to this from twitter all the time. The anime's story is that high school girls set up a School Idol -group to save their school, collect girls to be part of it and take part in Love Live, a School Idol competition. I watched both seasons of the series quite quickly, because both of them had 13 episodes.

Tykkäsin sarjasta paljon. Pidin varsinkin esitysosuuksista ja erityisesti koreografioiden katsomisesta. Ne oli tehty 3D -animaatiolla, mutta tässä se ei minua häirinnyt toisin kuin Sailor Moon Crystalissa. Love Livessä se oli onnistuttu tekemään paljon siistimmin ja tyyliin sopivammin. Animen musiikki on koukuttavaa, eikä esimerkiksi openingeja pysty skippaamaan tuosta vaan ensimmäisen katselukerran jälkeen.

I liked the series a lot. Especially the performance parts and watching the choreographies. They had been made with 3D animation, but in this it didn't bother me like in Sailor Moon Crystal. In Love Live they have managed to make them look more fitting to the style and a lot cleaner. The anime's music is hooking and at least I couldn't just skipped the openings after watching them once.

Miinusta Love Live saa juonen tahdittamisesta ja arvattavista juonenkäänteistä. Välillä tuntui ettei sarja etene mihinkään ja toisaalta se eteni liian nopeasti, kun jaksojen välissä hypättiin aikaa. Arvattavaa oli kuitenkin esimerkiksi viimeisen vuoden oppilaiden lähdön sureminen. Kokonaisuus kuitenkin toimii. Hahmot ovat suurelta osin hyviä, mutta välillä liika huuto ja korkeat äänet ärsyttävät. Ja varmaan kaikkia ärsyttää erään tietyn tytön tietty huuto. Lempparikseni Musen jäsenistä muodostui Maki, vaikka hänessäkin on vähän ärsyttäviä tsundere -piirteitä. Love Live on ihana, hauska ja täynnä musiikkia oleva anime, joka on ehdottomasti piristysruiske kaikille. Taisin jo saada itseni koukutettua myös rytmipeliin, koska pakkohan sitä oli testata! Kumpikin kausi sai minulta 8/10 pistettä.

Love Live's downside is the plot sync and guessable plot twists. Sometimes it felt like the series isn't going anywhere and sometimes it went by too fast, when time was skipped between episodes. It was guessable that they would mourn the third years leaving. On the whole it works. The characters are great, but sometimes the screaming and high pitched voices annoyed. And I think everyone is annoyed by one particular girls one yell. My favourite out of the Muse group is Maki, although she has tsundere qualities. Love Live is lovely, funny and full of music which is a definite picker-upper for all. I also already hooked myself to the rhythm game, I had to at least try it out! I gave both of the seasons 8/10 points.


Love Live Opening 1:


Ps. Muistakaa katsoa ensi lauantaiyönä 25.7.2015 NärConista tuleva Nordic Cosplay Championshipin finaali Yle teemalta tai Yle Areenasta suorana alkaen perjantain puolella klo: 23.45. Vihdoinkin saadaan suomalaista ja muuta pohjoismaista cosplayta telkkariin! 



2 kommenttia:

  1. Sailor Moonista pakko sanoa kun monilla tuntuu unohtuvan että tämähän on uudelleenanimointi MANGASTA eikä vanhasta animesta. :D Ja vanha animehan tunnetusti oli melkoisen erillainen alkuperäismangaan, jonka tämä uusi anime mielestäni adaptoi kiitettävästi tarinallisesti. Animatiolaatu oli kyllä välillä ihan järkyttävää. :'''D

    Mukava kuitenkin kuulla, että pidit Psycho-Passista edes idealtaan, kyseinen anime kuuluu nimittäin omiin suosikkeihini ja ymmärrän hyvin, että monilla ei riitä kiinnostus niin paljoon dialogiin. :3 Ehkä asiaa auttaa, että rakastan kaikkia dystopiasarjoja noin yleensäkin.

    Näitä arvosteluita on kyllä tosi mukavaa lukea! Minusta on ihanaa kuulla ihmisten mielipiteitä animeista joita itsekin olen katsonut ja keskustella niistä vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ihana kuulla, että joku oikeasti lukee näitä :D.

      Ja kiitos tiedosta, että Crystal on tehty mangan pohjalta. Nimittäin muistan lukeneeni jostain, että se on nimenomaan alkuperäisen animen uudelleenversiointi, mutta internet oli väärässä.

      Poista