lauantai 31. tammikuuta 2015

Outolintuilua



Valitsin haasteeni ekaksi kirja + elokuva pariksi Veronica Rothin Outolinnun, sillä olin halunnut lukea sen jo pitkään. Kuulin sarjasta ensimmäisiä kertoja, kun elokuvaa alettiin mainostaa. Luinkin sitten koko trilogian englanniksi, kun oli mahdollisuus. Siskoni omistaa ainakin ensimmäisen osan suomeksikin, joten selasin suomennosta sen verran, että näin millainen se on. Pakko sanoa, että jos olisin lukenut pelkät suomennokset en olisi varmaan pitänyt trilogiasta näinkään paljoa. Esimerkiksi Osastojen nimet kääntyvät tönkösti suomeksi (Erudite= Terävät? Kuulostaa ihan joltain neuloilta tai vastaavilta.) Käytän tässä postauksessa kuitenkin suomenkielisessä tekstissä suomennoksia.

I chose Veronica Roth's Divergent as the first book + movie pair for my challenge, because I had wanted to read it for a long time. I first heard about it when the movie was coming out. Well, I ended up reading the whole trilogy in English, because i had the chance. My sister owned them already. I looked through the Finnish version of the first book and though that I wouldn't have liked the series even this much if I had read the books in Finnish as some of the translations are so awkward.



Trilogia lähtee käyntiin, kun päähenkilö Beatrice ”Tris” Priorin on veljensä kanssa 16 -vuotiaina valittava, mihin Osastoon haluavat kuulua koko loppuelämänsä. Kaupunki on jaettu viiteen Osastoon luonteenpiirteiden mukaan sata vuotta sitten olleen sodan jälkeen. Tris ja hänen veljensä Caleb ovat kasvaneet Vaatimattomissa. Luonnetestin perusteella Tris saa tietää, että hän ei ole tavallinen, sillä hänellä on sopivia luonteenpiirteitä moneen osastoon: Teräviin, jotka ihannoivat älykkyyttä, Vaatimattomiin, jotka ovat epäitsekkäitä ja Uskaliaisiin, jotka arvostavat rohkeutta. Moneen eri Osastoon sopivia kutsutaan Outolinnuiksi ja Trisin kokeen valvoja varoittaa häntä tuloksesta, sillä Terävien johtajat etsivät Outolintuja kitkeäkseen heidät pois yhteiskunnan järjestystä vaarantamasta. Tris kokee ettei ole tarpeeksi epäitsekäs ollakseen Vaatimaton, joten valintaseremoniassa hän valitsee Uskaliaat.

The trilogy starts, when the main character Beatrice ”Tris” Prior and her brother have to choose in which Faction they will live for the rest of their lives when they are sixteen. The city has been divided into fie factions based on peoples personality types after a war that happened hudred years ago. Tris and her brother Caled grew up in Abnegation. Based on the personality test Tris finds out that she has personality qualities for three Factions: Erudite, who value intellegence, Abnegation, who are selfless and Dauntless, who value bravery. People who fit in more than one Factions are called Divergent and Tris's test supervisor warns her of her result, because the Erudite leaders are searching for the Divergent to get rid of them as they risk the Faction system. Tris feels like she is not selfless enough for the Abnegation so she chooses Dauntless in the seremony.



Outolintu -trilogia on yhä porskuttavan trendin tapaan dystopia, miksi minäkin siitä alunperin kiinnostuin. Siitä voi löytää paljon yhtymäkohtia mm. Nälkäpeliin tästä syystä. Tarinallaan se ei kuitenkaan saavuta aivan Nälkäpelin tasoista trilleriä varsinkaan koukuttavuudessa. Outolintu -sarjaa lukiessa teki mieli välillä hyppiä kappaleita, kun teksti kävi tylsäksi. Toisaalta osa tapahtumista oli kuitenkin kirjoitettu niin koukuttavasti, että lopulta ainakin minä halusin tietää miten tämä tulee loppumaan.

Divergent -trilogy is a dystopia, as it is still a trend. That's why I was also interested in it. It is possible to find similarities between it and for example the Hunger Games because of this reason. With its story it doesn't get to be as great as the Hunger Games, especially in its hooking. While reading the Divergent series I sometimes wanted to skip paraghraps, when it became boring. On the other hand some plotpoints were written very greatly and towards the end of the series at least I wanted to know what will happen at the end.

Outolinnussa minua ensin vieroitti se, miksi ihmisiä edes pitäisi jakaa luonteenpiirteiden perusteella tiukasti rajattuihin ryhmiin? Millä ihmeen tasolla se on ollut päättäjien mielestä hyvä ajatus sata vuotta sitten? Miksi ei voisi olla olemassa ihmisiä, jotka ovat esim. sekä älykkäitä että vaatimattomia? Näihin kysymyksiin saa kyllä hyvän vastauksen kirjasarjan edetessä, mikä onkin sarjan ehdottomia valtteja. Roth oli selvästi suunnittellut trilogian kokonaan ennen sen kirjoittamista, mikä tekee sarjasta heti astetta paremman.

In Divergent I was first apalled by the idea of people getting put in factions based on their personality. In what level the leaders thought that it would be a good idea hudred years ago? Why couldn't there be people who are for example both Intelligent and selfless? We get the answers to these questions in a great way too, as the series progresses. That is one of the best thigs in the series. Roth has definetily thought the whole thing through before writing it which just makes it better.


Tavanomaista vahvemman alun jälkeen Outolintu -trilogia kuitenkin heitti itsensä paljon sekavammaksi toisessa osassaan Kapinallisessa. Tämä kirja oli paljon vaikeaselkoisempi ja sisälsi hirvittävän määrän uusia hahmoja sekä monenlaisia salaliittoteorioita, että juonen seuraaminen alkoi käydä vaikeaksi. Kolmannen osan, Uskollisen, kohdalla tarinankerronta paranee taas, mutta on silti suhteellisen sekavaa ja tylsää ainakin alussa. Jokaisen kirjan lopussa saadaan kuitenkin kunnon toimintakohtauksia ja trilleriä sekä kauhua yli tarpeen.

After a great start the Divergent -trilogy went really confusing in its second part Insurgent. This book was harder to read, contained a lot of new characters and different kind of conspiracy theories that following the plot was getting hard. The third book Allegiant is a bit better, but still quite confusing and boring at least in the beginning. In the end of each book there are action scenes, thriller and horror beyond needing.

Romanssit ovat ehkä sarjan heikoin puoli. Trisin ja hänen kouluttajansa Uskaliaissa Tobias ”Neljä” Eatonin suhde on omalla tavallaan söpö, mutta osittain turha juonen kokonaisuuden kannalta. Kuten muussakin Young Adult -kirjallisuudessa on tässäkin silti pakko olla parisuhdedraamaa varsinkin päätösosassa. Mielestäni muiden hahmojen kuten Christinan ja Willin suhde olisi ollut aivan tarpeeksi draamaa tähän sarjaan.

The romances are the least working part of the series. Tris's and his teacher in the Dauntless Tobias ”Four” Eaton's romance is in its own way cute, but somewhat pointless for the whole plot. Like in other Young Adult -literature this also has relationship drama especially in the last book. In my opinion Christina's and Will's relationship would have been enough drama for this series.



Tris on kuitenkin päähenkilönä mielenkiintoinen, sillä hän on suhteellisen moraaliton. Hän on itsekäs valitessaan Uskaliaat ohi perheensä, vaikka ottaakin mallia veljestään, joka hetkeä ennen valitsee Terävät. Kahdessa ensimmäisessä osassa tarina kuvataan vain Trisin silmien läpi, mutta kolmanessa osassa kertojaksi tulee myös Trisin poikäystävä Tobias, mikä on mielestäni todella sekavaa. Varsinkin, kun lähes joka toinen luku on Trisin ja joka toinen Tobiaksen näkökulmasta. Vaikka kertojan nimi lukee luvun alussa menin ainakin itse aluksi todella sekaisin kuka kertoo nyt, mikä tietenkin häiritsi lukukokemusta.

Tris is interesting as a main character as she is somewhat immoral. She is selfish when choosing Dauntless over her family, although she was just copying her brother, who chose Erudite a moment before. In the first two books the narration is only through Tris's eyes, but in the thrid book Tris's boyfriend Tobias is also narrating, which is confusing for me. Especially, when almost every other chapter is from Tris's and every other form Tobias's point of view. Although the name of the narrator is in the beginning of the chapter I was very confused of who was narrating now, so it made the reading experience less great.

Varsinkin Uskollista lukiessa minusta alkoi tuntua, että juonessa on hirveästi pieniä aukkoja. Jotkut yksityiskohdat ovat epäselviä ja toiset epäuskottavia. En halua spoilata liikaa. Ne, jotka ovat lukeneet koko trilogian varmaankin tietävät mistä puhun. Vaikka kirjasarja on jäljittelee edeltäjiään Young Adult genressä, on sen loppu kuitenkin sen verran yllättävä, että se jätti ainakin minut ihmettelemään Rothin päätöstä. Rohkea tyyli kirjoittaa, hyvät juonenkäänteet ja suurimmilta osiltaan toimiva juonen kokonaisuus tekevät tästä kirjasarjasta hyvän lukukokemuksen.

Especially while reading the Allegiant I started to feel like the plot had some holes in it. Some details were unclear and some were unrealistic. I don't want to spoil too much. People who have read the whole trilogy might know what I'm talking about. Although the series follows the example of other Young Adult books, it's ending is so surprising that it left at least me to wonder Roth's decision. Bold way to write, great plottwists and a working plot made this series a great reading experience.

Outolintu -elokuva


Elokuva alkaa Osastojen esittelyllä, mitä oikeastaan odotinkin, sillä muuhun kohtaan niiden selittäminen ei olisi oikeastaan sopinut elokuvan tahdin takia. Tylsyydestä ei voi tätä elokuvaa syyttää sillä koko ajan tapahtui jotain mielenkiintoista. Elokuva ei oikeastaan pysähtynyt tarinan kerronnassa hetkeksikään. Syynä ehkä se, että siihen oli yritetty saada mukaan mahdollisimman paljon kirjan kohtauksia.

The movie starts of with telling about the Factions, which I was waiting for as it wouldn't have fit anywhere else in the movie, because the rest of it was so eventful. You can't balme this movie to be boring, because there was always something interesting happening. The movies story didn't stop at any point. The reason might be because they wanted to include as many scenes from the book that they could.



Adaptaatiossa oli onnistuttu hyvin oli oikeastaan vain yksi kohta, jota jäin elokuvasta kaipaamaan. Se oli Edwardin silmän puhkominen ja tapahtumat sen ympärillä. Se oli mielestäni yksi parhaiten sarjaa kuvaavia kohtauksia kirjassa, joten sen pois jäänti ihmetytti. Sivuhahmot jäivät muutenkin hirvittävän pieniksi kirjaan verrattuna. Oikeastaan kaikki sivuhahmot jäivät nimettömiksi ja menin esimerkiksi ensin sekaisin siitä, kuka on Will ja kuka Al. Syntyperäisiä Uskaliaita ei taidettu nimetä yhtään, vaikka heistä esimerkiksi Uriah tulee tärkeäksi seuraavissa kirjoissa. Sivuhahmojen pienuuden takia myös ystävyyssuhteiden merkitys Trisille jäi pienelle huomiolle.

The adaptation is great and there is actually only one thing I would have liked to see in the movie. It was Edward's eye piercing and the happenings before and after that. It was one of the most descriptive scenes of the series so I was surprised that it wasn't included. Almost all the side characters were left nameless and for example I was first confused about who is Will and who is Al. The Dauntless born iniates were not named at all, although at least Uriah will be important in the later books. Because of the side characters being so minor the friend relationships of Tris were left really little.

Plussaa elokuva saa näyttelijävalinnoista. Shailene Woodley on mahtava Tris ja Ansel Elgort osuva Caleb. Nämä kaksi voi nähdä valkokankaalla myös The Fault in our Stars -elokuvassa, missä he ovat päähenkilökaksikko. Heidän kemiansa on hyvä ja kummallekkin on selvästi mahdollista tehdä hyvin erilaisia rooleja tulevaisuudessakin. Myös Kate Winslet on hieno valinta terävien johtaja Jeanineksi, vaikka Winsletin näyttelijäntaidot eivät pääsekään aivan oikeuksiinsa roolissa.

The movie gets points for the actors. Shailene Woodley is great as Tris and Ansel Elgort an apt Caleb. These two can be seen in the Fault in Our Stars also, where they are the two main characters. Their chemistry is good and both of them have great skills to do different kind of parts in the future too. Also Kate Winslet as Erudite leader Jeanine is a great choice but Winslet's talent as an actress don't quite get the justice in this role.

Elokuva on hieno adaptaatio kirjasta, vaikka eihän se tietnkään alkuperäistä voita, niinkuin yleensäkään. Pienten ja suurempien yksityiskohtien puute häiritsee minua aina adaptaatioissa ja siksi olenkin enemmän kirjaihminen.

The movie is a great adaptation of the book, although it doesn't win the original, as almost all the movies don't. I'm always bothered of the shortage of the little and the bigger details in adaptations and that why I'm more of a book person.




Vuoden ensimmäinen kuukausi kuluikin minulla lukemisen osaltä tähän trilogiaan. Tein listan tämän vuoden kirjoille omalle sivulleen, niinkuin aikaisempinakin vuosina. Päivittelen sitä varmaan taas noin kerran kuukaudessa. Tämän vuoden lukuhaasteeseeni eli kirja +elokuvahaasteeseen olen miettinyt jo muutaman kirjan ja elokuvan etukäteen, mutta minulle saa ehdotella lisää kirja +elokuva -pareja kommenteissa ja vaikkapa twitterissä (,jonka löytää tuosta sivupalkista.)

The first month of the year in the reading area for me was spent reading this trilogy. I made a list for this year's books in its on page, like the years before. I'm going to update it at least once a month. For this years reading challenge, the book +movie challenge I've elready thought a few book and movie pair beforehand, but you can suggest something for me to read and watch too on the comment or on twitter, (that can be found on the side bar.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti