lauantai 13. joulukuuta 2014

Got 99 posts but this blog isn't done

Moi! Yhdeksättäkymmenettäyhdeksättä postausta pukkaa. Työssäoppimisjaksoni iltapäiväkerhossa loppui perjantaina ja nyt on enää viikko koulua jäljellä ennen joululomaa. Ja itse joulukin lähestyy uhkaavasti. Olen jo suurimman osan lahjoista hankkinut ja itse pyysin vanhemmilta lahjaksi vain uuden puhelimen. Myöhäinen lintu madon nappaa, sillä tuleva puhelimeni tulee olemaan ensimmäinen varsinainen älypuhelimeni. Tässä postauksessa luvassa kuitenkin arvostelua viimeisestä Hobitti -elokuvasta sekä Silkworm -kirjasta.

Hi! The 99th post coming out! I'm going back to school next week, after seven weeks of work practice and only for a week, as Christmas vacation starts after it. I've already bought most of Christmas presents and I asked for a new phone from my parents as my only gift. I'm finally getting to my time, as the next phone is going to be my first smartphone. In this post reviews about the last Hobbit -movie and Silkworm.

Hobitti – Viiden armeijan taistelu

The Hobbit – battle of the five armies

Kävin katsomassa Hobitti trilogian päätösosan torstaina ystäväni kanssa ja olihan tätä jo odotettukin. Leffa oli viihdyttävää katsottavaa ja hyvä päätös tälle saagalle. Edelleenkään en kyllä ymmärrä, miksi yhdestä pienestä kirjasta piti tehdä kolme elokuvaa, muuten kuin rahastuksen kannalta. Toisaalta onhan se mukavaa päästä katsomaan kuinka villejä örkkien tappo muuveja Legolasille on tähänkin osaan keksitty. Keski-Maa onnistuu viihdyttämään jo pelkällä miljööllään, joten kyllä minä jaksan katsoa nämäkin leffat luultavasti vielä monta kertaa uudestaan.

I went to see the last movie of the trilogy last Thursday with my friend and i can only say I waited for this so long. The movie was entertaining to watch and a great way to end the saga. Though I still don't understand why they had to make such a little book into three movies. As there's other reasons than getting money out of it. Well, it's nice to watch how wild with the Legolas's orc killing have they gone this time. Middle-Earth still succeeds to entertain with only the milieu so I think I'm still going to watch the movies again lots of times.



Legolasin lisäksi örkkejä kaatuu myös hänen isänsä Thranduilin käsissä satamäärin. Vaikka örkkien lahtaaminen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla on ihan viihdyttävää katsottavaa olisin kaivannut elokuvaan huumoria myös muista asioista. Tuntuu siltä, että Taru Sormusten Herrasta -leffoihikin saatiin paljon huumoria muistakin asioista kuin örkkien joukkotaposta, niin miksei näihinkin? Pidin kuitenkin Thranduilista hahmona ja varsinkin siitä, kuinka syvälle hänen hahmonsa pystyi kehittymään, kun elokuvilla oli enemmän aikaa hänenkin tarinalleen. Legolasin hahmoonkin saatiin hyvää syvyyttä vielä tässäkin osassa.

Besides Legolas his father Thranduil also gets a share of the orc killing in the this movie. Although killing orcs with more and more imaginative ways is entertaining to watch, I would have liked more humour from other aspects also. It feels like in The Lord of the Rings they managed to get humour out of much more things than just killing the orcs, so why not in this one too? I liked Thranduil as a character and especially the dept they got in this movie when they had more time in it. Legolas got some more dept too, which is great.



Itse päähenkilö Bilbo kuitenkin joutui kaiken tappelun tiimoissa lähes sivuhenkilön rooliin. Hänellä taisi olla elokuvan ensimmäisen puolen tunnin aikana kaksi vuorosanaa. Bilbolle tehdyistä lisäkohtauksista osa tuntui turhan teennäisiltä, mutta suurin osa kuitenkin palveli hahmon kehitystä hyvin.

The main character Bilbo seemed to be left as a side character as all the fighting happened. In the first 30 minutes into the movie he had like two lines. Some of the extra scenes made for Bilbo felt really artificial, but most of them were great and developed the character in a good way too.


Spoileri varoitus! Päätösosa alkoi Smaugin kuolemalla, mistä yllätyin, sillä en odottanut lohikäärmeen kuolevan aivan niin nopeasti. Sen kuolema jäi pieneksi tapahtumaksi verrattuna leffan muihin taisteluihin. Tyytyväinen olen kuitenkin siitä, että kuolemien kohdalla alkuperäiselle tarinalle oltiin uskollisia. Varsinkin Kilin ja Thorinin kuollessa tuli itsellenikin tippa linssiin. Koskettavuudessaan päätösosa on kohta ensimmäistä parempi. Yllätyin kuitenkin siitä, että Tauriel ei kuollut, sillä hänen henkiin jättämisensä tuottaa sen, että hänen olisi pitänyt näyttäytyä myös TSH:ssa. Toisaalta Taurielin jättäminen henkiin Kilin kuoltua tuo tietynlaisen traagisen efektin, vaikka en voi sanoa pitäneeni heidän välisestä suhteestaan erityisesti. Spoilaus loppuu!

Spoiler warning! The movie started with killing the dragon, which seemed a bit odd, as I wasn't prepared for the dragon dying so soon. It's death was left as a little happening compared to the rest of the movie. I was pleased with how faithful they were to the story as who died. Especially the deaths of Kili and Thorin made me tear up. I was surprised that they didn't kill Tauriel off, because she should be in LotR too, if she's alive. On the other hand leaving Tauriel alive after Kili's death made a certain tragic point, although I can't say that I liked their love story that much in general. Spoiler ends!

Robert Galbraith (J.K.Rowling) – The Silkworm


J.K. Rowlingin toinen salanimellä Robert Galbraith kirjoittama salapoliisiromaani, jonka päähenkilönä on jälleen Cormoran Strike. Tämä kirja lojui yöpöydälläni monta kuukautta ennen kuin sain a) aikaa ja b) inspiraatiota lukea sen vihdoinkin. Ostin tämän siis jo kesällä englanniksi. Luin The Cuckoo's Callinginkin englanniksi. Näissä kirjoissa kieli on tietenkin vaikeampaa kuin Pottereissa ja senkin takia minulla kesti kirjan lukemisessa niinkin kauan. Englanniksi lukeminen on muutenkin hitaampaa minulla, vaikka tykkäänkin nykyään lukea ennemmin alkuperäiskielellä mikäli mahdollista. Siksi puhun tässä postauksessa kirjasta Silkworm -nimellä suomeksikin, vaikka se onkin käännetty jo nimellä Silkkiäistoukka.

J.K. Rowling's second crime novel written under the pseudonym of Robert Galbraith, which main character is Cormoran Strike. This book lay on my bedside table for months before I had the a) time and b) the inspiration to read it. I bought it during the summer. I read the Cuckoo's Calling in English so I decided to read this one too. The language in these is harder than in Potters so it took me a long time to finish this. It's also harder for me to read in English, although I generally like to read the books in original language as far as it is possible.

Silkworm lähtee käyntiin, kun Cormoran Strikelle soittaa kadonneen kirjailija Owen Quinen vaimo. Strike ryhtyy etsimään Quinea ja selviää, että katoamiseen liittyy paljon enemmän kuin vaimo osasi aavistaakaan. Quine on nimittäin juuri saanut valmiiksi kirjaluonnoksen, jossa kirjoittaa lähes kaikista tuntemistaan ihmisistä huonossa valossa. Jos kirja julkaistaisiin, se tuhoaisi monen ihmisen elämän. Pian Quine löytyy kuolleena ja Strikella on rikos selvitettävänään.

Silkworm starts off with Cormoran Strike getting a call from a writer Owen Quine's wife, because he has disappeared. Strike begins the search of Quine, and soon discovers there is much more to the disappearance than his wife thought. Quine has written a book manuscript in which he shows almost everyone he knows in a bad light. If the book was to be published it would ruin many lives. Soon Quine is found dead and Strike has a murder in his hands.

Kirjan takakannen perusteelta odotin siltä paljon, jopa enemmän kuin The Cuckoo's Callingilta, mutta kirjat osoittautuivat aika samantasoisiksi. Quinen raaka murha on yksityiskohdilta kiinostavampi kuin edellisen kirjan Lulan ja Rowling luo myös sivuhahmonsa uskottaviksi ja hyvin tarinaa eteenpäin vieviksi.

Based on the back of the book, I expected a lot from it, more than from The Cuckoo's Calling, but the books turned out to be on the pretty same level. Quine's raw murder is more interesting than Lula's in the last book and Rowling creates her side characters as believable ans they take the story on greatly.

Silkwormin alku keskittyi yllättävän paljon Striken ja hänen sihteerinsä Robin Ellacottin väliseen suhteeseen, sekä heidän suhteeseensa Robinin kihlattuun Matthew'hun. Rowling osaa kirjoittaa ihmissuhdedraaman kuitenkin niin hyvin tarinan varsinaisen pääjuonen sivuun, ettei se ainakaan minua liiaksi haitannut. Robinin ja Striken suhde ja kemia on myös mielenkiintoista luettavaa. Tähän mennessä nämä kaksi Cormoran Strike -kirjaa ovat olleet hyviä, toivottavasti Rowling jatkaa niitä vähintäänkin samalla laadulla.

Silkworm's beginning concentrated on Strike's and his secretary Robin's relationship, and their relationship with Robin's fiance Matthew. Rowling is great at writing relationship drama so well that it is concealed between the main story, so it didn't bother that much. Robin's and Strike's relationship and chemistry is also interesting to read.


Keskiviikkona kävin kampaajalla ja hiukset lyheni aika paljon, ainakin toiselta sivulta.
Wednesday I had a haircut and my hair got a lot shorter, well at least on the other side.



Tykkään taas, kun hiukset ei tule eteen. Lyhyet hiukset on parasta.
I like these again, as it doesn't annoy me. Short hair rocks.


Seuraava postaus tässä blogissa tulee olemaan 100. Pyysin jo viime postauksessa ehdotuksia siitä, mitä tekisin sadanteen postaukseen ja edelleen pyytäisin ehdotuksia. Lukijani, keksikää jotain hauskaa mitä voisin esim. tehdä tai esitellä. Sadas postaus tulee samalla olemaan myös tämän blogin 2v synttäripostaus, joten senkin takia olisi mukavaa saada siitä jotenkin erikoinen.


The next post in this blog is going to be the 100th. In the last post I already asked for suggestions on what I should do or show in the hundreth post and I still take suggestions. The 100th post will also be this blogs 2nd birthday, so that's why I also want it to be special.

2 kommenttia:

  1. "Onhan se mukavaa päästä katsomaan kuinka villejä örkkien tappo muuveja Legolasille on tähänkin osaan keksitty" :DD Aika hyvä kuvaus kyllä minunkin ajatuksistani. Varsinkin se temppu, kun se eräs silta sortui ja Legolas hyppelehti sortuvien kivien päällä, oli varsin eeppinen, joskin tuskin fysiikan lakien mukainen.

    Mukava kuulla, että Silkkiäistoukassa Cormoranin ja Robinin suhdetta käsitellään enemmän. Sitä minä olenkin odottanut.

    VastaaPoista
  2. Joo koko elokuvasali repesi nauramaan siinä vaiheessa, kun Legolas hyppelehti niiden kivien päällä. Fysiikan lait <3

    Juu, Silkkiäistoukassa on paljon heidän välistä suhdettaan varsinkin robinin näkökulmasta. Mielenkiintoiseksi sen tekee vielä juurinkin Matthew'n lisääminen soppaan.

    VastaaPoista