sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syyskuun kirjat

Kuukauden klassikko: Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

Monthly Classic: Arthur Conan Doyle – The Hound of the Baskervilles


Valitsin Sherlockin Holmesin seikkailuja kuukauden klassikoksi, sillä olen jo pitkään halunnut tutustua BBC:n sarjaan, mutta ennen sitä halusin lukea alkuperäisiä kirjoja. Meiltä sattui kotihyllystä löytymään yhteisnide, jossa oli Baskervillen koiran lisäksi myös Sherlockin ensimmäinen seikkailu Punaisten kirjainten arvoitus, joten luin molemmat. Tämä arvostelu koskee nyt kuitenkin vain klassikkolistaltani löytyvää Baskervillen koiraa.

I picked Sherlock Holmes' adventures for my monthly classic, because I've wanted to watch the BBC's show for ages, but I wanted to read the original stories first. We happened to have The Hound of the Baskervilles and A Study in Scarlet in one book in our bookshelf, so I read them both. This review is of Baskervilles only, as it is on the classic book list.

Vaikka Baskervillen koiran on sanottu olevan Sherlockin seikkailuista parhain ja parhaiten kirjoitettu koin sen silti ajoittain pitkästyttäväksi. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun tohtori Mortimer tulee tapaamaan Sherlockia tämän Baker Streetin asunnolle. Mortimer uskoo, että Baskervillen kartanon isäntä Charles Baskerville on murhattu. Hän kertoo taustatarinaksi Baskervillen suvun kirouksesta, joka alkoi kun Charlesin esi-isän tappoi hirviökoira. Sherlock lähtee selvittämään onko syy Charlesin kuolemaan yliluonnollinen vai hyvin harkittu murha.

Although it is said that Baskervilles is the best out of Sherlock Holmes' cases and best written I still found it to be boring at some points. The book starts when Doctor Mortimer comes to visit Sherlock in his apartment at Baker Street. Mortimer believes that sir Charles Baskerville has been murdered. He tells a story of the curse of the Baskervilles, that started when one of Charles' ancestors was killed by a monster dog. Sherlock tries to find out is the reason behind Charles' death supernatural or well-planned murder.

Kirja on kirjoitettu Sherlockin apulaisen ja ystävän lääkäri Watsonin näkökulmasta. Siitä syystä Sherlockin hahmosta paljon itsekseen ajattelevana ja varsinkin Watsonin älykkyyttä herjaavana jäi minulle ylimielinen kuva. Salapoliisiromaaneissa tuntuu olevan yleistä se, että salapoliisi ajattelee olevansa fiksumpi kuin kaikki muut yhteensä, yleensä kyllä ihan aiheesta. Agatha Christien Hercule Poirot on samankaltainen hahmo, mutta jotenkin hän on paljon vähemmän ärsyttävä kuin Sherlock. Baskervillen koirassa on kuitenkin yksi parhaimpia juonia kaikista salapoliisiromaaneista, joita olen lukenut. Kyllä tämä ansaitsee paikkansa klassikoiden joukossa.

The book is written from the point of Sherlock's friend and helper Doctor Watson. That is why I was left with the feeling that Sherlock is quite arrogant as he thinks with himself a lot and thinks that he is cleverer than everyone else. That seems to be usual in detective stories, usually for a great reason. Agatha Christie's Hercule Poirot is the same kind, though he doesn't annoy me as much as Sherlock does. The best part of The Hound of the Baskervilles is the plot, it's one of the best out of detective stories I've read. It deserves its place among the classic books.

John Green – Paper Towns


No niin, vihdoinkin sain luettua John Greenilta jotain muutakin kuin The Fault in our Starsin. Paper Towns on siis ilmestynyt ennen sitä ja sen huomaa. John Greenin tyyli on onneksi kehittynyt parempaan suuntaan tämän kirjan jälkeen. Tämän kirjan luin englanniksi.

Okay, I finally had the time to read some other books by John Green than The Fault in Our Stars. Paper Towns came out before it, and it can be seen. John Green's style has fortunately got better after this book.

Paper Towns kertoo pojasta nimeltä Quentin ”Q” Jacobsen, joka on lapsuudesta asti ollut ihastunut naapurin tyttöön Margo Roth Spiegelmaniin. He ovat olleet lapsuudessa leikkitovereita, mutta kirja sijoittuu pääosin heidän lukioaikaansa, jolloin heidän välinsä ovat viilentyneet. Siksi Quentin yllättyy, kun kirjan alussa Margo ilmestyy keskellä yötä Quentinin huoneen ikkunaan ninja-asussa ja pyytää Quentinia mukaan kostoretkelle kostamaan kaikille, jotka ovat joskus satuttaneet häntä. Seuraavana päivänä Quentin miettii haluaakohan Margo olla enää missään tekemisissä hänen ja hänen ystäviensä kanssa. Ajatukset kuitenkin kääntyvät pian, kun Margo ei ilmesty kouluun ollenkaan. Kolmen päivän poissaolon jälkeen hönen vanhempansakin huolestuvat. Quentinille tulee pakkomielle Margon löytämiseen ja hänen ystävänsä auttavat.

Paper Towns is about a boy called Quentin ”Q” Jacobsen, eho had been in love with neighbours girl Margo Roth Spiegelman since they were children. They were pleymates as children, but the book focuses on them being in High School, where their relationship has gone down. That is why Quentin is surprised, when in the beginning of the book Margo shows up at Quentin's bedroom window in a ninja outfit and asks Quentin to come with her to avenge everyone who has ever hurt her. The next day Quentin wonders if Margo will hang out with him and his friends at all. These thoughts get soon replaced by the fact that Margo doesn't show up at school at all. After three days of missing her parenst get worried. Quentin develops an obsession to find Margo and his friends help him.

Kirjan idea on mielestäni omituinen. Koin Margon ärsyttävänä hahmona, joten kun kirjassa keskityttiin hänen etsimiseensä se oli puuduttavaa. Vaikka ymmärrän miksi Quentin haluaa etsiä rakastaan, en ymmärrä miten Quentinin ja hänen ystäviensä vanhemmat päästävät heidät etsimään häntä monen sadan kilometrin päähän ja antavat heidän jäädä pois high schoolin valmistujaisista, varsinkaan kun Margolla ei ollut mitään akuuttia hätää. Margosta saa todella ylimielisen, itsekkään ja huomionhakuisen kuvan ja en siksi voi ymmärtää miten Quentin voi pitää hänestä. Koska koin tämän ja koulusta karkaamisen olevan niin paljon ristiriidassa omien arvojeni kanssa en pitänyt Paper Townsin yleistä sanomaa kovin järkevänä. Varsinkaan, kun loppu oli niin ärsyttävän ennalta-arvattavan kliseinen.

I thought the books idea was weird. In my opinion Margo was annoying, so when the book was about finding her it got numbing for me. Although I understand why Quentin wanted to find his loved one, I don't get how his and his friend's parents let them go on a long trip to find her and let them miss their high school graduation, especially when Margo isn't in grave danger. I was left with the feeling that Margo is very arrogant, selfish and attention-seeking and that's why I can't understand how Quentin can like her. Because I felt this and skipping school to be so against my own values I didn't find the message of Paper Towns to be too sane. Especially when the end was so predictable and a cliche.

John Green - An Abundance of Katherines


Toinen John Greenin kirja, jonka luin syyskuussa, myöskin englanniksi. An Abundance of Katherines kertoo Colin Singletonista, anagrammeja rakastavasta neroksi haluavasta 17-vuotiaasta pojasta, joka on seurustellut 19:sta Katherine -nimisen tytön kanssa. Tultuaan Katherine XIX:n jättämäksi, hänen paras ystävänsä Hassan suostuttelee hänet lähtemään roadtripille kanssaan, jotta hän saisi ajatuksensa pois erosta. Kesän aikana he tekevät töitä ja tutustuvat ihmisiin Gutshot nimisessä kylässä, johon ovat huomanneet jääneensä.

Second John Green's book I read in September, also in English. An Abundance of Katherines is about Colin Singleton, 17-year-old anagram loving boy who has dated 19 girls named Katherine. In the beginning he has just got dumped by Katherine XIX and his friend Hassan convinces him to go to a roadtrip with him to forget the break-up. During the summer they work and get to know people in a little town called Gutshot.

Tämä kirja on parempi kuin Paper Towns, vaikka onkin ilmestynyt sitä ennen. Kliseiseen loppuun syyllistytään, mutta muuten kirjassa on todella ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen tarina. Tykkäsin siitä, että Colin halusi neroksi ja hänen anagrammi väännöksistään. Hänen ja Hassanin suhde oli uskottava poikien välinen ystävyyssuhde sisäpiirin vitseineen. Hassanin islamin usko oli mielenkiintoinen teema.

This book is better than Paper Towns though it came out before Paper Towns. There is a cliche ending but besides that the book has an unique and interesting story. I liked the fact that Colin wants to be a genius and his anagrams. The relationship between him and Hassan was believable bro friendship with inside jokes and all. Hassan being a Muslim was an interesting theme.

Kirja oli osittain sekava, kun jossakin vaiheessa joka toisessa luvussa kerrottiin Colinin ja Hassanin kesästä Gutshotissa ja joka toinen luku oli takauma jostakin Katherinesta. En myöskään innostunut niin paljon matemaattisista kaavoista, joita kirja sisälsi. Colin nimittäin kehitteli kaavan, jolla pystyi laskemaan miksi kaikki Katherinet olivat jättäneet hänet. Siihen viitattiin tekstissä vähän väliä, mikä ei minulle matemaattisesti lahjattomana, varsinkin englanniksi, auennut sitten ollenkaan. Enkä myöskään pitänyt siitä, että pojat olivat koko ajan samassa kylässä. Eikö se idea ollut road trip?Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja sai ainakin minut nauramaan. Ei tämä kyllä silti The Fault in our Starsia voita.


The book was confusing at some points when every other chapter was Colin and Hassan in Gutshot and every other was a flashback of one old the Katherines. I didn't like the maths, that the book contained. Colin created a theorem with which he could calculate why all the Katherines had dumped him. Colin mentions it a lot in the book, what for me as zero talented in math, especially in English, didn't open to me at all. I also didn't like the fact that they stayed in the same town the whole summer, when they were supposed to be on a road trip! On the whole the book was good and it got a few laughs. Still it doesn't win The Fault in Our Stars. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti