perjantai 31. lokakuuta 2014

Salapoliiseja ja Fantasiaa

Olen ollut laiska bloggaaja viime aikoina ja nyt seuraa selityksiä. Tosiaan syyslomalla kirjoitin viimeksi ja loppu syysloma menikin sitten lukemiseen ja Sherlockin katsomiseen, mistä tässä postauksessa myöhemmin lisää. Viimeiset kaksi kouluviikkoa on menneet ihan törkeän nopeasti, tai ainakin tuntuu siltä. Täytin 23.10. 20 vuotta, mitä juhlin ystävieni kanssa viime viikonloppuna meillä. Siitä koitui myös pieni ikäkriisin poikanen. (Ikä alkaa kakkosella o__o).Tällä viikolla alkoikin sitten ensimmäinen työssäoppiminen ja olen siis nyt iltapäiväkerhossa vielä seuraavat kuusi viikkoa harjoittelemassa. Koska nykyään työpäiväni on keskittynyt yllättäen iltäpäivään (ja iltaan) sisäinen kelloni on sanonut itsensä irti ja olen koko viikon ajan ollut aivan sekaisin ajasta. Siitä seurasi muun muassa se, että tiistaina oikeasti unohdin mennä balettitunnille, joten nyt voitte ehkä paremmin ymmärtää, miksi en ole saanut oikein mitään kirjoitetuksikaan.

I've been lazy with this blog lately and here comes the reasons. So last time I wrote I was on autumn holiday and rest of that week went to reading and watching Sherlock, which I'm talking about later in this post. Last two weeks have gone by really fast or at least it feels like that. 23.10. I turned 20 and celebrated it with my friends at our place. I also had a bit of age crisis. (My age starts with number two now o___o). This week I started my first job practice in an afternoon care. I don't know if any other place than Finland has these, but basically first graders (7-year-olds in Finland) get out of school around noon (+2 hours) so they come to the care and their parents get them from there when they come from work. These practice periods at work places are part of my school, as we have to practice to be youth and leisure workers. So my day is evening based at the moment and this has made my inner clock a mess, so I've been out of my mind this past week. I even forgot to go to my ballet lesson on Tuesday, really forgot. So now you can probably understand why haven't written anything lately.

George R.R. Martin – Lohikäärmetanssi/A Dance with Dragons


Vihdoinkin tämänkin toinen osa ilmestyi, joten päätin sitten ottaa luku-urakan ja luin ensin ekan osan uudelleen ja sitten vasta toisen. Näin pysyin myös paremmin kärryillä mitä oli tapahtunut. Tulen ja jään laulu -saagan lukeminen on minulle suhteellisen työlästä, minkä vuoksi en ole tarttunut kirjoihin englanniksi, joten jouduin odottamaan tämän lukemista näinkin kauan.

At last the second part of this book came out in Finnish, so I read the first part again and then the second. This way I managed to remember what actually happened. The Song of Ice and Fire series had been somewhat arduous to read, which is why I haven't read them in English, so I had to wait to read DWD this long.

Tämä jatkokansi juttu on ihana :3


Aikaisempien kirjojen teksti on raskasta ja niin oli tämänkin. Kirjoissa on paljon hahmoja ja tapahtumia, joten koko ajan pitää keskittyä lukiessa mikä vie aikaa. Martinin tekstiä jaksaa kuitenkin lukea, sillä se on värikästä ja kuvailevaa hyvissä kohdissa. Varsinkin kahden viimeisen kirjan aikana sarjan tempo on kuitenkin hidastunut. Hahmoille ei tapahdu läheskään niin paljon kuin aiemmin, suurin osa vain vaeltaa ympäri Westerosia ja viereisiä maita. Lisäksi kivoja hahmoja kuolee ja ällöttävät bordelli ja kidutuskohtaukset lisääntyvät. Tuntuu siltä, että aina kun hahmo kuolee sen tilalle tulee joku inhottavampi ja ilkeämpi hahmo.

The previous books have been though to read and so was this. The books have so much characters and happenings that I had to concentrate the whole time reading it, which takes time. I continue reading Martin anyway, because it's colorful and descriptive in the best parts. At least the two latest books have slowed down the pace very much. There is nothing much happening with the characters, most of them are wandering around Westeros or the near lands. On top of that likable characters die and there are more disgusting brothel and torturing scenes. It feels like every time a character dies, some other meaner and nastier characters shows up.

Korppien kestit ja Lohikäärmetanssi tuntuvat välillä olevan kokonaan filleriä ja pohjustusta tuleville tapahtumille. Eräällä tavallahan ne ovatkin, sillä Martin suunnitteli ensin hyppäävänsä viisi vuotta ajassa eteenpäin ja selittävänsä tapahtumia takaumilla. Toivottavasti tuleva kuudes kirja, Winds of Winter, jatkaa sarjaa mielenkiintoisesti ja siinä tapahtuu enemmän.

Feat for Crows and Dance with Dragons sometimes feel like they are mostly filler and preparation to future things. In some way they are, because Martin planned to skip five years and explain the happening later in flashbacks. Hopefully Winds of Winter will continue the series interestingly and there will be more stuff going on.

Kirjan lukeminen jaksaa kuitenkin kiinnostaa, sillä silloin kun siinä tapahtuu jotakin se on erittäin mielenkiintoista ja koukuttavasti kirjoitettua. Martinin tyyli kirjoittaa on myös omalaatuisen koukuttava. Novellimainen tyyli luo lähes jokaisen luvun loppuun jonkunlaisen cliffhangerin, mutta sitten taas tuskastuttaa, kun seuraava hahmon x luku on vasta sadan sivun päässä ja pitäisi muistaa mihin se cliffhanger nyt jäikään. Lisäksi lukiessa ärsyttää hahmojen paljous. Pitää käännellä takalehdille, jotta muistaa kuka on kellekin sukua ja mitä sukua. Uudet näkökulmahahmot Melisandre ja Barristan Selmy tuovat ihanaa uutuudenviehätystä. Itselleni mielenkiinnon seurata kirjasarjaa tuottaa vielä se, että haluan tietää lisää hahmojen taustoista, sen miten heidän tarinansa jatkuu ja kuka lopulta nousee rautavaltaistuimelle.

Despite the earlier the books are still interesting, because when something happens it's very interesting and addictively written. Martin's style is also strangely hooking. Short story like chapters make almost every chapter end to a cliffhanger, but I get frustrated when the next chapter of character x is hundred pages forward and I'd have to remember what was the cliffhanger. I also get annoyed by the amount of characters. I have to turn the pages to the end to check who is related to who and which way. The new point-of-view characters Melisandre and Barristan Selmy give novelty. I get interest to read the series, because I want to find out what happened to characters in the past, what will happen to them and who is going to sit on the iron throne in the end.

Kuukauden klassikko: Terry Pratchett – Yövartiosto/Night Watch


Valitsin Terry Pratchettia kuukauden klassikoksi, koska olen pitkään halunnut lukea lisää hänen kirjojaan. Aiemmin olen lukenut pari kolme Pratchettin kirjaa lukioaikana ja Yövartiosto sattui olemaan listalla enkä ollut vielä lukenut sitä. Nyt olisi kaksi kuukautta tätä haastetta vielä jäljellä!

I chose Terry Pratchett as my Monthly Classic, because I've wanted to read more of his books. I've read two or three Prachett's books in High School, an this just happened to be on the list and I hadn't read it yet. Now there are two more months to this challenge!



Yövartiosto kertoo Sam Vimesista, joka joutuu salamurhaajaa takaa-ajaessaan Näkymättömän Yliopiston kirjaston maagiseen kenttään ja paiskautuu 30 vuotta ajassa taaksepäin. Siellä hän ottaa legendaarisen kersantti Keelin identiteetin ja värväytyy yövartiostoon, missä joutuu välttelemään menneisyyden itseään.

Night Watch is about Sam Vimes, who gets blasted 30 years back in time during a chase of a assassin. There he takes the identity of a legendary Sergent Keel and enlists into Night Watch, where he tries to avoid his past self.

Kirjan idea on erittäin mielenkiintoinen minulaiselleni aikaseikkailujen ystävälle. Tapahtumat lähtivät kuitenkin hitaasti liikkeelle. Olen sitä mieltä, että ajan ennen Vimesin paiskautumista menneisyyteen olisi voinut puolittaa, sillä takaa-ajon lukeminen oli yllättävän puuduttavaa. Heti aikasiirtymän jälkeen kirja tuli kuitenkin mielenkiintoisemmaksi. Mielestäni oli hauskaa lukea mitä Vimes/Keel ajatteli nuoremmasta itsestään ja silloisista tovereistaan. Ajan rakenne tulee mielenkiintoiseksi aspektiksi kirjassa, kun vanhempi Vimes/Keel opettaa nuorelle Sam Vimesille yövartioistolaisen työstä.

The books idea is very interesting at least to me, as I like time adventures. However, the book starts slowly. In my opinion the chase before the time skip should be only a half from it, because it got quite boring at some points. Straight after the time skip things got more interesting. I had fun reading what Vimes/Keel thought about his past self and buddies from back then. The constitution of time becomes an interesting aspect in this book, when the older Vimes/Keel teaches his younger self about the Night Watch.

En kuitenkaan pitänyt kirjan loppupäästä läheskään niin paljon. Kansannousu ja siitä seurannut taistelu oli osittain puuduttavaa luettavaa. Mielenkiintoista siinä oli oikeastaan vain Vimes/keelin mietteet siitä, voiko hän palata takaisin omaan aikaansa, jos hän muuttaa menneisyyttä liikaa. Pidin loppuratkaisusta ja kirja oli muutenkin miellyttävää luettavaa. Tämä on kyllä yksi parhaimpia kirjoja mitä olen tähän haasteeseen lukenut.

Though I didn't like the end part of the book that much. The rebellion and the battle that followed where numbing to read at some points. Interesting in it was when Vimes/Keel wondered that could he go back to his own time if he changes too much things in the past. I liked the ending and the book was pleasant to read. This was one of the best books I've read for this challenge.

Sherlock


                                   ^Sarjan opening

Sain vihdoin viime kuussa luettua Sherlockia kirjojen muodossa, joten nyt päätin katsoa tätäkin sarjaa vihdoinkin. Tosiaan puhun siis nyt BBC:n nykyajan Lontooseen sijoittuvasta Sherlockista. Olen jo muutamassa conissa miettinyt, että miten sarjalla, josta on tullut yhdeksän jaksoa (1h 30min/jakso) tähän mennessä voi olla niin paljon faneja, kun tuntui että joka kulman takaa marssi vastaan Sherlock tai Watson tai kummatkin. Nyt ymmärrän miksi voi, sillä onhan sarja todella hyvä. Kun vihdoin syyslomaviikonloppuna päätin alkaa sitä katsomaan jäin heti koukkuun ja katsoin yhden kauden eli kolme jaksoa per päivä.

I finally read some Sherlock books last months, so now I decided to watch the show. I'm talking about the BBC series that happens in modern London. In the last few conventions I've been in, I wondered how come a series that has nine episodes (1h 30min each) have so many fans, even it felt like from every corner came either Sherlock or Watson or both. Now i can understand why, because the series is really good. When I finally started to watch it I was instantly hooked and watched the whole series in three days, one season in one day.


Sherlockissa minuun iski eniten ehkä käsikirjoitus, sillä sarjan tekijät ovat aikalailla sama kuin Doctor Wholla, mikä oli myös yksi syy, miksi halusin sarjaa katsoa. Eikä sarja olisi tietenkään mitään ilman huippukaartin näyttelijöitään, varsinkaan itse Sherlockia eli Benedict Cumberbatchia ja hänen uskollista sidekickiään John Watsonia eli Martin Freemania. Heidän näyttelijänlahjansa tekevät sarjasta koko ajan mielenkiintoisen seurattavan. Sherlockin musiikki on myös mahtavaa, sopivan nykyaikaista ja samalla todella eeppistä. Ehdottoman ihanan mausteen sarjaan toi myös Lontoo miljöönä. Itse kesällä siellä käyneenä sai Sherlockia katsoessa palata ihanasti Lontoon tunnelmaan. Sarja sytytti minussa suuremmin mielihalun lähteä Lontooseen uudestaan, nyt bongaamaan Sherlock -paikkoja, etenkin Baker Streetia.

I think that the thing that hooked me in Sherlock was the script, because the series is from the same people who do Doctor Who, which was also one reason why I wanted to watch it. And the series would be nothing without its perfect actors Benedict Cumberbatch as Sherlock and Martin Freeman as John Watson. Their acting skills make the series interesting all the time. Sherlock's music is also great, both modern and really epic. I also liked London as milieu. I visited London last summer so it was nice to go back to London vibes through this series. It made me want to visit London again to check out Sherlock places like Baker Street.

Tämä taisi olla reaktioni useammassakin kohdassa sarjaa. 

Sherlock on todella viihdyttävää katsottavaa. Tykkäsin siitä paljonkin, mutta silti jokin pieni juttu jäi puuttumaan, mikä olisi tehnyt siitä vieläkin paremman. Suosittelen katsomaan sarjan ehdottomasti, jos vähänkin kiinnostaa, sillä se on nopea katsottava, koska jaksoja ei ole mitenkään paljon. Jään odottamaan tulevia jaksoja innolla, niitä on kuulemma luvassa jo ensi vuonna.

Sherlock was really entertaining to watch. I liked it a lot, but still it missed some final touch that would have made it even better. I recommend you to watch this, if you're even a little bit interested, because it's fast to watch, because there aren't that much episodes. I am already waiting for future episodes, as they're said to come next year.

Sattumalta löysin ja vaan kuolin nauruun :D


Löysin tässä muutama viikkoa sitten kirppikseltä Taru Sormusten Herrasta DVD:t extended versioina. Tähän mennessä aikaa on löytynyt vasta ensimmäisen katsomiseen, mutta ehdottomasti vuoden kirppislöytö, kun lähtivät vielä halvalla.


A couple of weeks ago I found Lord of the Rings DVD's extended versions from flea market. I've only had time to watch one, but still I can say that this was a find of the year, because they were cheap also. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti