lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesäsuunnitelmat ja Huhtikuun haaksirikot

"Koulu on loppu ja elämä alkaa,
poissa on hoppu ja niuhotus muu.
Reksi saa hyppiä taas tasajalkaa,
vaan meiltä nyt oppi ja työ unohtuu.

On loma! Pitkä ihana loma!
Lämmin loputon loma!
Nyt se vihdoin alkaa saa.
Siksi iloitkaa!"

Laulettiin siis tätä tänään, kun koulu ja samalla työni loppuivat. Lapset melkein huusivat sanoja ja taputtivat kertosäkeessä. Eika ainakaan jäänyt soimaan mun päähän.

On kulunut ihan liian pitkä aika siitä, kun olen näkyillyt täällä blogin puolella viimeksi, joten nyt kesäloman alkamisen kunniaksi päätin kirjoitella vähän kirjoista mitä olen lukenut huhti- ja toukokuun aikana, koska näiden osalta kirjoittaminen on jäänyt rästiin.  Ensin kuitenkin kuulumisia.

Tosiaan tänään loppui sitten työni koulunkäynnin ohjaajana eli apuopena, koulussa, jossa olen ollut töissä tämän lukuvuoden. Sain työkavereiltani kiitoslahjaksi lahjakortin suomalaiseen kirjakauppaan, joka kyllä tulee tarpeeseen. Tänään oli sitten koulun todistustenjakotilaisuus, jonka jälkeen minä sain suklaata ja teetä muutamilta oppilailta lahjaksi. Työvuosi koulussa meni ihan järkyttävän nopeasti ja nyt minun on vaikea kuvitella ettei tarvitsekaan enää nousta joka aamu aikasin töihin mennäkseen. Haikea fiilis tulee pikkuhiljaa ja ehkä tämän kohta tajuaa.

It has been too long since I last wrote something, so I decided to do some book reporting now. But first, I'll tell what has happened lately. My summer vacation started today, as schools in Finland get to go to holidays too. My job as a school helper ended today and I got presents from the children and the people I worked with. The school -or work- year went really fast and I still can't realize that I don't have to go to work every morning anymore. 

Lahjoja :3

Ihan paras kortti ^^


Kesäkuussa minulla on harrastusohjelmassa tietenkin ensimmäisenä Desucon, jo ensi viikolla. Siellä siis Cosplaysuunnitelmat edelleen samat eli Aryana mennään. 14.6 on Hyvinkäällä Hypecon, missä olen ohjelmanpitäjänä, pitämässä luentoa One Piecesta, suurella todennäköisyydellä cossina Luffy. Tulkaa ihmeessä seuraamaan Hyvinkään minicon meininkiä vähän kauempaakin.

Kesän huippujuttu minulle tulee kuitenkin varmaan olemaan heinäkuun Lontoon matka. Olen haaveillut Lontooseen pääsystä jo ikuisuuden ja nyt sinne pääseminen on lähempänä kuin koskaan. Lontooseen lähden vanhempieni kanssa, sillä hekään eivät ole vielä koskaan käyneet siellä. Lontoon matkasta erityisesti odotan Warner Brosin Harry Potter -studio -kierrosta, johon tietenkin varasin jo liput.

In June I'll go to two cons Desucon, which is next week, and I'm still going to cosplay Arya. 14.6 There's a little con in the enighbouring city from us, where I'll be talking about One Piece, probably cosplaying as Luffy. It's in Hyvinkää, and Its calle Hypecon. But probably my highlight of the summer will be our trip to London. I'll be going there with my parents, as they've never visited London either. I've been wanting to go to London for Forever, and it's finally becoming true! From the trip I most wait the Warner Bros Harry Potter studio Tour, for which I already bought tickets, of course.

Huhti- & Toukokuun lukemistoa


Tässä arvostelu kirjoista, joita on tullut luettua, mutta joista en saanut aikaiseksi kirjoitettua ennen tätä. Nämä ovat siis lukujärjestyksessä. Näiden lisäksi luin Jane Austenin Järki ja Tunteet sekä Laura Ingalls Wilderin Pieni Talo Preerialla. Ihanaa, kun nyt voi lukea ulkona istuen puutarhatuolissa, tai ainakin viime viikonloppuna pystyi.

Books of April & May

Here's a review of books I've read lately, but i haven't had the energy to write ebout until now. These are in the order in which I read them. Besides these I also read Jane Austen's Sense and Sensibility and Laura Ingalls Wilder's Little house on the Prairie. It's nice to read outside, because we've had a few days of a very great sunshine here. 

Yann Martel - Piin elämä

Luin tämän kirjan jo huhtikuun alussa, joten en muista yksityiskohtia enää niin hyvin. Kirja siis kertoo intialaispojasta, jonka lempinimi on Pii. Hän haaksirikkoutuu ollessaan matkalla Kanadaan perheensä kanssa. Laivasta eloon jää hänen lisäkseen vain bengalintiikeri, seepra, orangi ja täplähyeena. Voitte arvata, mitä muille eläimille kuin tiikerille käy.

Elokuvaa en ole nähnyt ja ihmettelenkin miten tästä kirjasta voitiin saada hyvä elokuva, koska alun Piin lapsuudesta kertovan osuuden jälkeen, kirjassa ei oikeastaan ole muita hahmoja kuin Pii ja tiikeri. Kaikki "puhuminen" siis on Piin mielensisäistä, joten olisi mielenkiintoista nähdä elokuva, jotta näkisi miten se on toteutettu. Pidin kirjasta, koska se kertoi mielenkiintoisen tarinan haaksirikkoutumisesta. Mutta odotin siltä silti enemmän, koska sitä oli kehuttu niin paljon. Loppuratkaisu sai minut miettimään ja myös hiukan ärsyyntymään. Kirjan lukeneet tietävät, että se aiheuttaa myös hämmennystä.

Sori, tärähtänyt kuva


Yann Martel - Life of Pi

I read this book in April, so I don't remember the details anymore. The book tells the story of an Indian boy called Pi, who suffers shipwreck. With him the only ones who live are, a bengaltiger, zebra, orangutan and a hyena. You can guess, what happens to the other animals, besides the tiger. 

I've not seen the movie and I wonder how can they make a good movie of this book, because after the first part where Pi's childhood is told, there's not much other characters besides Pi and the tiger. All the "talking" happens inside Pi's mind, so it would be interesting to see the movie to see how it has been altered. I liked the book, because it told an interesting story about a shipwreck. But I would have wanted more from it, because it has been so popular after the movie came. The end left me thinking and also a little annoyed. People who have read the book know, it also makes you confused.

Huhtikuun Klassikko: Paulo Coelho - Piedrajoen rannalla istuin ja itkin


(Kirja on julkaistu myös nimellä Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin) Luin tämän kirjan vuorokauden sisällä, sillä se oli suhteellisen lyhyt. Yleensä kirjat, jotka luen päivän sisällä ovat hyviä, mutta nyt halusin vain päästä tästä eroon. Kirja siis kertoo nuoresta naisesta nimeltä Pilar, joka lähtee vanhan rakastettunsa kanssa matkalle Ranskaan. Siellä he pohtivat elämän tarkoitusta ja keskinäistä suhdettaan.

Kirja on käytännössä kuin Pilarin ajatuksen juoksua tuupattuna paperille, kun se tulee mieleen. Piedrajoen rannalla istuin ja itkin sisältää paljon uskonnollisia ajatuksia ja puhetta Jumalasta, sillä Pilarin rakastettu on ajatellut ryhtyvänsä papiksi. Ongelma syntyykin siinä, valitseeko hän Pilarin vai pappisvihkimyksen. Kirja ei ollut tyylistäni luettavaa, joten en pitänyt siitä. Ymmärrän kuitenkin miksi se on 100 kirjaa, jotka tulisi lukea ennen kuolemista -listalla, sillä kyllä se minussakin herätti ajatuksia.



April's Classic: Paulo Coelho - By the River Piedra I sat down and wept

I read this book in 24 hours, not because it was good as usually when I read something in one day, but because I wasnted to get rid of it. And it was short. The book tells about a young woman called Pilar, who goes on a trip to France, with his former lover. There they think about the meaning of life and their relationship. 

The book is basically Pilar's thoughts splashed to the paper, when it comes to mind. By the river Piedra I sat down and wept contains a lot of religion and talk about God, because Pilar's lover has thought about becoming a priest. The problem comes when he has to choose between Pilar and becoming a priest. The book was not my style, so I didn't like it. I understand why it's on the list 100 book you should read before you die, because it left thoughts to me too. 

Daniel Defoe - Robinson Crusoe

Toinen haaksirikkoteemainen kirja, jonka luin huhtikuussa. Minulle syntyvät nämä teemat kuin itsestään, maaliskuussa oli syvä etelä ja huntikuussa haaksirikko XD. Kuitenkin, minulla oli odotuksia tätä kirjaa kohtaan, onhan se sen verran klassikkoainesta. Se ei kuitenkaan löytynyt kummaltakaan haastelistaltani, mitä ihmettelen suuresti. Ihmettelen myös sitä, miksen ollut tarttunut kirjaan aikaisemmin.
Kirjahan siis kertoo Robinson Crusoesta, joka haaksirikkoutuu, jollekin saarelle ainoana eloonjääneenä laivasta. Kirja oli pokkarimuodossa yli 700 sivua, mutta siitä yllättävän pieni osa kertoo Crusoen elämästä saarella ja siitä kuinka hän selviytyy siellä. Enemminkin se on kuin Crusoen elämäkerta. Robinson Crusoe oli paikoittain puuduttavaa luettavaa, mutta ihan kelpo kirja. Haaksirikkoteemassa voiton vei tällä kertaa kuitenkin Pii.



Daniel Defoe - Robinson Crusoe

Another shipwreck themed book during April. I make these themes out of nowhere, in march it was deep South and in April Shipwrecks XD. Well, I did have expectations of this book, it such a classic. It isn't on either one of my challenge lists though, which I wonder a lot. I also wonder, why I haven't read this book before.

The book tells about Robinson Crusoe who gets into shipwreck and has to live as the only survivor on a lonely island. The book was over 700 pages in Finnish and as a paperback, but still a surprisingly little part of it actually was about Crusoe living in the island and trying to survive. Mostly it's like a life story of Robinson Crusoe. The book is numbing to read at some points, it gets real boring, but mostly it's pretty good. Though the winner of shipwreck themes this time is Pi. 

Gustave Flaubert - Rouva Bovary

Rouva Bovary aiheutti skandaalin ilmestyessään 1857 Ranskassa, sillä se kertoo avoimesti aviorikokseen syyllistyvästä naisesta, joka elää yli varojeen. Kirjan päähenkilö Emma Bovary (On muuten mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilö on samanniminen kuin itse, mutta siihen tottuu suhteellisen nopeasti,) menee naimisiin maalaislääkäri Charlesin kanssa, mutta huomaa pian, että onkin jäänyt kiikkiin tylsään elämään. Hän siis alkaa etsiä täytettä elämäänsä aviorikoksesta ja rahojen tuhlaamisesta.

Päätin tarttua Rouva Bovaryyn, kun luin vuoden alussa Retan postauksen kirjasta hänen blogissaan ja sitten huomasin kirjan ihan kotihyllyssä, kun kävin etsimässä luettavaa vintiltä. En edes tiennyt, että meillä on se. (Ei meillä ole yhtään kirjoja köh, köh...) Kuitenkin, Rouva Bovary oli mielenkiintoinen kirja, joka kyllä tempasi mukaansa. Rouva Bovaryn elämässä on pelottavia samankaltaisuuksia tylsyyden estämiselle ja onnellisuuden saavuttamikseksi. Emman elämä kuluu ajatuksiin "Jos voisin saada vielä X:n, niin silloin olisin oikeasti onnellinen!", eikä hän koskaan lopulta ole. Tällaisia ajatuksia huomaan välillä itsessänikin, kun tulee jotain mitä haluan paljon. Kirjan kirjoittanut Gustave Flaubertkin sanoi: "Emma Bovary C'est moi." (Minä olen Emma Bovary.) Rouva Bovary muistuttaakin meitä olemaan onnellisia siitä mitä meillä jo on.

Siis kirja mikä meiltä löytyi kotoa
The book that I found 

Gustave Flaubert - Madame Bovary

Madame Bovary created a scandal when it was published in France the year 1857, because it openly talks about a adultery and a woman who spends money she doesn't have. The main character is Emma Bovary (It's slightly interesting to read a book with the main character having the same name as you), gets married with a country doctor Charles, and soon realizes that she is locked in this boring life for the rest of her life. So she finds comfort and filling to her life through adultery and spending money. 

I decided to read Madame Bovary when I read a blog post of Reta's in her blog about it, and then found it from our attic. I didn't even know we had it. (We don't have a lot of books, krhm, krhm...) Well, Madame Bovary is an interesting book, which surely sucked me in. Madame Bovary's life has scary similarities even to today's reader about making life less boring and trying to be happy. Emma's life is filled with thoughts like: "If I do X, then I would be truly happy!", and she never is. This kind of thoughts at least I find from myself sometimes, when I want something badly. The author Gustave Flaubert has said: "Emma Bovary C'est moi." (I'm Emma Bovary.) Madame Bovary reminds us all to be happy with what we already have.

 Toukokuun Klassikko: William Golding - Kärpästen Herra


Taas yksi kirja, jota vain ei ollut tullut luettua ennen tätä ja nyt satuin bongaamaan sen kirjastossa. Kirja kertoo siis toisen maailmansodan aikana, ydinsodan pelossa, lentokoneen putoamisesta haaksirikkoutuvista (JES! Lisää haaksirikkoa! En siis tiennyt, että tämäkin kirja kertoo siitä...) englantilaisista koulupojista. He elävät saarella ilman aikuisia ja yrittävät hallita saarta tuhoisin seurauksin. Heitä esitellään aluksi kaksi: Ralph, joka on kiltti johtajaluonteinen ja fiksu sekä Possu lempinimen saanut lihava, silmälasipäinen poika. He kursuvat muut pelastuneet pojat luokseen puhaltamalla torvisimpukkaan.

Ralph äänestetään porukan johtajaksi ja he sytyttävät tulen, jotta joku ohi kulkeva laiva voisi huomata savun. Ensin poikien oleskelu saarella tuntuu leikiltä, mutta sitten heidän sivistyksensä alkaa rakoilla ja loppua kohden heistä tulee yhä enemmän villi-ihmisten kaltaisia. Tässä mielessä kirja on hyvin pelottava varsinkin loppupuolellaan ja sai ainakin minut miettimään sivistyksen ja auktoriteetin merkitystä.

Kärpästen Herra toteaa kammottavalla tavalla sen mikä on tidetty jo kauan: Lapset osaavat olla ilkeitä, varsinkin toisilleen. Tämä totuus ja teemat, jonka ympärillä kirja pyöri tekivät siitä mielestäni hyvän, jopa neljän tähden arvoisen.

Kirjaston satoa
From the library


May's Classic: William Golding - Lord of the Flies

Yet another book that I just hadn't read before and when I noticed it in library I borrowed it. The book is about English school boys who suffer a plane crash during WWII. They try to live and govern themselves on an uninhabited island. (Yeah, another "shipwreck" story! Though, I didn't know this was the theme of this book too...) Two of them are introduced at first: Ralph, a nice, leader kind and smart boy, and a boy nicknamed Piggy, a fatty with eyeglasses. They summon the other survived boys to them by blowing to a conch. 

Ralph is picked to be their leader and they start a fire, so a ship going by could see the smoke. First the boys feel like all of this is a fun game to play, but then their civilization starts to crumble. Towards the end they become more and more like wild people. In this matter the book is pretty scary at least in the end and it made me think about the importance of education and authority.

 Lord of the Flies tells the fact that children can be evil especially to each other in the most horror way. This truth and themes, of which the book is about made it great, it deserved four stars. 

Katso edistymiseni Kuukauden Klassikkokirja -haasteessani *Täältä*. Listattuna myös kaikki muut tänä vuonna lukemani kirjat. Kaikki haastetta koskevat postaukset löytyvät tunnisteella "Kuukauden Klassikko."

Follow my progress on my challenge Monthly classic book from *here*. There's a list of books I've read this year. All of my posts about the challenge can be found with the tag "Monthly Classic."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti