perjantai 18. huhtikuuta 2014

Vapor Trails and Let it Go's

Kaze Tachinu - Tuuli nousee


Kävin katsomassa Tuuli nousee -elokuvan noin kaksi viikkoa sitten elokuvissa alkuperäisillä äänillä. Se on studio Ghiblin tuottama ja Hayao Miyazakin viimeinen koko pitkän elokuvan ohjaus. Se perustuu lentokonesuunnittelija Jirou Horikoshin fiktiiviseen elämänkertaan. Horikoshi suunnitteli toisen maailmansodan aikana käytettyjä lentokoneita ja elokuva onkin mielenkiintoisesti onnistunut kertomaan lentokonesuunnittelijasta unelmien kautta, kertomatta hänen suunnittelemiensa lentokoneiden aiheuttamasta hävityksestä. Elokuva alkaa Jiroun ollessa lapsi ja hänen haaveistaan tulla lentokonesuunnittelijaksi, sillä lentäjä hänestä ei voi tulla liian huonon näön takia.

I went to see The wind rises - movie about two weeks ago in the theater with original voices. It's Studio Ghibli's produced and Hayao Miyazaki's last full length movie directing. It is based on Jirou Horikoshi's fictive life story. He drew planes which were used during the world war II. The movie succeed in telling his story without telling how big devastation the planes he designed. The movie starts with Jirou as a child and hoping to become a plane designer, because he can't fly them, because he has poor eye sight.



Tuuli nousee sekoittaa hyvin Ghiblimäiseen tyyliin todellisuuden, unen ja unelmat toisiinsa. Välillä ollaan sodan ja tuberkuloosin keskellä ja toisaalla Jiroun unissa italialaisen kreivin ja mitä ihmeellisimpien lentohärveleiden kanssa. Unen ja todellisuuden välillä hyppiminen sekoitti minua aluksi, mutta pian elokuvaa katsoessa oppii näkemään eron todellisuuden ja unen välillä.

The wind rises mixes reality and dreams in a very Ghibli like way. One point we see Jirou during the war and battling life, and the next his dreams with an Italian count and the most weird flying machines. The skipping between reality and dreams made me confused at first but soon I learned to see the difference between them.

Jiroun lapsuuden aikainen uni
A dream from Jirou's childhood

Elokuva kertoo myös kauniin rakkaustarinan Jiroun ja Naokon välillä, jota kuitenkin varjostaa rajusti Naokon sairastama tuberkuloosi. Sairaus on mielestäni elokuvan hienoimpia teemoja ja herätti ainakin minussa paljon ajatuksia. Myös Jiroun ja Naokon kohtalonmääräämä uudelleentapaaminen oli mielestäni kaunis, vaikkakin ennalta-arvattava. Romantiikkaa tässä Ghiblin elokuvassa on ainakin sen verran enemmän, että ensimmäistä kertaa mukaan on saatu suudelma, ja useampikin.

The movie tells the love story of Jirou and Naoko, which is shadowed by Naoko's tuberculosis. The illness is one of the greatest themes in the movie in my opinion and it made me think. Also Jirou's and Naoko's fated re-meeting is beautiful, although predictable. There's no lack of romance in this movie, and there's a kiss, well actually kisses the first time in a Ghibli movie. 

Naoko <3 Jirou

Tuuli nousee ei mielestäni kuitenkaan ole Miyazakin elokuvista paras, vaikka se onkin mahtava viimeinen pitkä elokuva, jos se Miyazakin viimeiseksi jää, mitä varmaankaan kukaan meistä ei todella toivo.

 The wind rises is not the best movie of Miyazaki, although it is a great way to leave the long movies as Miyazaki plans, but none of us hopes. 

Tässä vielä elokuvan traileri, siinä kuultava Hikoki Gumo (Vapor Trails) on aivan järkyttävän ihana kappale:
Here's the trailer of the movie, and the theme song  Hikoki Gumo (Vapor Trails) is an amazing song:

Frozen - The cold never bothered me anyway


Katsoin tämän vihdoinkin. Minulle oli tuputettu sitä katsottavaksi jo vaikka mistä suunnasta ja nyt voin sanoa, että oli katsomisen arvoinen. Niille, jotka eivät ole vielä elokuvaa nähneet (eksyyköhän tänne ketään sellaista?) se perustuu löyhästi H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar. Elokuva kertoo siskoksista Elsasta ja Annasta, jotka ovat prisessoja. Elsa omaa mahtavat jäävoimat ja Annan kanssa leikkiessä sattuneen onnettomuuden jälkeen, heidän vanhempansa kielsivät Elsaa paljastamasta voimiaan kenellekkään.

I finally watched it. People have couraged me to watch it a long time already and now that I have, I can say it was worth it. For the ones who haven't seen the movie (is there someone anymore?) it is loosely based on H.C. Andersen's fairy tale The Snow Queen. The movie tells about sisters Elsa and Anna who are princesses. Elsa has icepowers and one time when she plays with Anna she hits her with the powers by accident and after that their parents forbid Elsa to tell anyone about the powers.

Pidin Frozenista paljon, mielestäni se oli hauska ja hiukan erilainen verrattuna aiempiin Disneyn -elokuviin. Toisaalta en ole katsellut kaikkia uusimpia Disneyn tuotoksia, joten en voi sanoa varmasti. Elokuvasta jai kuitenkin puuttumaan jokin, mikä olisi tehnyt siitä vielä paremman. Potentiaalia suurempaankin tarinaan oli, mutta mihin se kadotettiin? Odotin elokuvalta enemmän kuin se lopulta oli, sillä sitä oli hypetetty niin paljon.

I liked Frozen a lot, I thought it was funny and a little different compared to earlier Disney movies. On the other hand I haven't seen all the newer Disney movies so I can't say for sure. The movie seemed to miss something that would have made it better. There could have been potential for more, but where did they hide it? I waited more of this movie than it was in the end, because there has been such a hype around it. 

Näin suosittelen elokuvaa kaikille tämän jälkeen
This how I'll recommend the movie to everyone after this

 Ehdottomasti olen sitä mieltä, että Elsan hahmoa olisi pitänyt tuoda enemmän esille. Koko elokuvan päähenkilö kuvio oli ristiriitainen. Oliko se Elsa, koska elokuva kertoo hänen jäävoimistaan, vai Anna, koska tarinaa kuljetettiin hänen näkökulmastaan. Anna oli mielestäni hauska ja sympaattinen hahmo. Hänessä erityisen hauska piirre oli tietynlainen epäprinsessamaisuus ja lievä kömpelyys. Mutta koska tarina nähtiin suurimmaksi osaksi hänen kauttaa, Elsan hahmo ei koskaan oikein päässyt kunnolla kehittymään. Odotin suurta suunnanmuutosta elokuvan mielestäni hienoimman kohtauksen eli Let it go -kappaleen jälkeen, mutta Elsa jäi silti liian taka-alalle.

I think that they should have brought Elsa's character out more. The whole main character thing was ambivalent. Was it Elsa with her icepowers or was it Anna, because the story was told through her eyes. On my opinion Anna was funny and sympatic. Especially fun about her was this sourt of unprincess way of doing things and the slight clumsiness. But because the story was mainly seen through her eyes, Elsa's character never really developed into anything. I expected more change after the most beautiful part of the movie the song Let in go, but Elsa was still left too back.


Let it go -kappaleen lisäksi Frozen on muutakin mahtavaa musiikkia ja sitä on paljon. Vaikka olen Disneyleffojen ystävä ja niissä on paljon laulua, yllätyin Frozenin kohdalla siitä, kuinka paljon siinä oli laulua. Sain hitusen yliannostuksen Disney -lauluista vähäksi aikaa. Olin varjellut itseäni spoilereilta ennen leffan katsomista, joten en ollut kuullut mitään lauluista, en edes let it gota. Nyt pidän päätöstäni hyvänä, sillä kun kuulin ja näin Let it gon elokuvassa itkin. Ainoa kohta koko elokuvassa, joka sai kyyneleet kohoamaan silmiin.

Besides Let it go, Frozen had other great songs too and lots of them. Although I'm a fan of Disney movies and they contain a lot of singing I was surprised how much of it was in Frozen. I got a little overdose of Disney songs for a while. I had been trying to save me from spoilers before watching the movie, so I hadn't heard any of the songs, not even let it go. Now I consider my choise great, because when I heard and saw it in the movie, I cried. The only part in the whole movie that made me tear up.  

Voisinko tehdä tätä postausta linkkaamatta tätä?
Is it possible to make this post without linking this?


Yllätyin myös kuka oli elokuvan lopullinen pahis, sillä odotin, että se pikkutyyppi olisi tehnyt jotain pahempaakin. Pidin kuitenkin tästä uudesta Disneyn käänteestä, että ei voi mennä naimisiin tyypin kanssa, jonka on tavannut saman päivän aikana. Tämä Elsan sanoma kommentti on yksi hauskimmista koko elokuvassa. Ironia on parasta.

I was surprised by who was the bad guy in the movie, because I waited that the little guy would do something more evil. I liked this whole new Disney's twist, that you can't marry a guy you just met, during the same day. This Elsa's comment in the movie was one of the funniest in it. Irony for the win.

Irony FTW!

Elokuvan suurin komedian lähde Olaf-lumiukko tuntui kuitenkin mielestäni vähän liian päälle liimatulta, vaikka olikin ihan symppis ja nauroinkin monille sen jutuille. Sven-poro taas oli mielestäni ihana ja sopivaa vaihtelua Disney -leffoissa yleensä nähtäville hevosille. Pidin Frozenista ja tykkäsin katsoa sitä, sillä se oli loistavaa viihdettä. Disney osaa tosellakin hommansa. Olisin kuitenkin toivonut, että hahmoja varsinkin Elsaa olisi avattu lisää ja kehitetty kaikkia pidemmälle leffan aikana. Frozen jätti kuitenkin kylmät väreet, hyvällä tavalla, ainakin minulle.

The movies biggest comedy source, the snowman Olaf, felt a little glued on the surface, although he was sympathetic and I laughed most of his doings and sayings. Sven the reindeer was cute and a welcomed chance to the horse character in every other Disney movie. I liked Frozen, because it was great entertainment. Disney does it's job well. I hoped that they would have opened the characters more, especially Elsa and developed them longer in the movie. Frozen left me with chills, in a good way, at least for me.

Ps. Otsikossa oleva the cold never bothered me anyway on let it go- kappaleesta ja kuvaa mielestäni hyvin elokuvaa.
The line the cold never bothered me anyway in the heading is from let it go, it describes the movie greatly.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti