maanantai 25. marraskuuta 2013

Nälkäpeliä ja Kirjoja

Viime aikoina olen lukenut suhteellisen paljon ja saanut vähän lisää kirjoja tänä vuonna luettujen listalleni. Niistä puhun tässä postauksessa. Sain myös lipun Frostbiteen, jota odotan jo innolla, mutta pitkän miettimisajan jälkeen päätin, etten aio tehdä uutta cossia vielä sinne, vaan kierrätän vanhoja. Syyt tähän päätökseen mm. ajanpuute, raha, haluan korjailla nykyisiä cossejani ja se, että nyt olen käyttänyt joitakin cosseja vain kerran ja niitä olisi kiva käyttää toistekin. Kesälle sitten luvassa uusia cosseja.

I’ve been reading pretty much in the last few days so I've gotten a few books to my list. I’m gonna talk about these in this post. I also got a ticket to Desucon Frostbite, which is in February and I’m already waiting for it! I decided that I’m not going to do a new cosplay for this event, I’m just gonna go with the ones I already have. Reasons for this is simply I don’t have time or money and I want to make the old costumes better and simply that I would want to use the cosplays more than once. But I’m gonna make a new one for summer. 

Nälkäpeli – Vihan Liekit


Viime torstaina kävin katsomassa Nälkäpeli – vihan liekit leffan. Luin nälkäpelit 2012 keväällä/kesän alussa, kun pikkusiskoni osti kirjat luettuaan ne ja tykättyään niistä. Minuunkin ne iskivät hyvin, koska ne on kirjoitettu niin koukuttavasti ja muutenkin hyvin. Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat yksiä parhaista lukukokemuksista mitä minulla on, mutta kolmas kirja on mielestäni sarjan huonoin. En ymmärrä miten siitä saadaan tehtyä hyvä elokuva.

Tässä toisesta kirjasta tehdyssä elokuvassa on vain yksi miinus: Se on liian pitkä. Joitakin kohtauksia on pitkitetty turhaan, vaikka sille ei ole näkyvää syytä. Leffan paras osa eli itse peli tuntui turhan lyhyeltä, vaikka eihän se kirjassakaan ollut kuin yksi kolmasosa. Vihan liekit tuntui loppuvan kesken, kuulinkin osan leffateatterissa kommentoivan näin, mutta toisaalta siihen tulee vielä kolmas osa.  

Last Thursday I went to see The Hunger Games – Catching Fire. I read the Hunger Games –books in the spring/early summer of 2012, when my little sister brought them to me after she had read them. The hit me pretty good, because they've been written with so many good cliffhangers. The first two books are one of the best reading experiences I've ever had, but the third one is the worst of these. I can’t figure out how they are gonna make a good movie out of it. Well, the movie had only one flaw: It was too long. Some of the scenes have been drag out too much. The best part of the movie was the game obviously, but it seemed a little short. I know that there’s only one third of it in the book too. Catching Fire seemed to end unfinished, I heard some people talking about it in the movie theater, but there’s going to be the third part.

Kun katsoo vain tota jousen yläosaa niin ei voi olla ajattelematta, että se on lasta! Ja sitten sitä ei voi olla enää näkemättä lastana. XD
When you only look at the top of the bow you can't help to think, It's a spatula! And then you can't unsee it. XD

Maria Turtschaninoff: Arra


Tämä kirja oli kuin Disney -satu nuortenkirjaksi naamioituna. Olipa kerran mykkä tyttö Arra, joka asuu pienessä kylässä perheensä kanssa. Sitten Arra joutuu ilkeiden sukulaistensa luo tekemään kankaita. Sitten hän tapaa sen maan prinssin, joka saa Arran avaamaan suunsa. No, näin selitettynä tämä kuulostaa lastenkirjalta… Plussaa täytyy kirjailijalle antaa siitä, kuinka ihailtavasti hän kuvailee mykän päähenkilön tunne- ja ajatusmaailmaa. Kliseisyyskin oli mukavaa, kun antoi sen vaan viedä mukaansa.

Not gonna translate this It’s a Finnish (well actually first written in Swedish) book.




Laini Taylor: Karou, savun tytär


Tähän kirjaan törmäsin Goodreadsissa, jossa ihastuin sen omituiseen kanteen ja sen takia oli pakko katsoa mistä kirjassa oli kyse. Karou, savun tytär kertoo 17-vuotiaasta Karousta, joka opiskelee Prahan taidelukiossa ja viettää muutenkin normaalia nuoren elämää. Karou ei kuitenkaan ole niin tavallinen kuin voisi luulla: hän osaa yli 20 eri kieltä ja hänen luonnoslehtiönsä pursuavat piirustuksia hirviöistä, jotka ovat Karoun kasvattajia ja ystäviä, kirjaimellisesti. Hän siis on asunut lapsuutensa kimeerien, puoliksi ihmis- puoliksi eläinhahmoisten hirviöiden luona. Karou käy retkillä eri kaupungeissa keräilemässä eläinten ja ihmisten hampaita, joita hänen kimeeri kasvatti-”isänsä” Brimstone tarvitsee johonkin salaperäiseen magiaan.

Kuten kirjan takakansi ilmoittaa Olipa kerran enkeli ja paholainen jotka rakastuivat. Se ei päättynyt hyvin, kirja kertoo ”paholaisesta” Karousta ja ”enkelistä” Akivasta ja heidän tapaamisestaan ja suhteestaan.

kaunis kansi ~

 Vaikka kirjaa on ylistetty ties kuinka monessa arvostelussa ja blogissa, minusta se oli lähinnä vähän keskivertoa parempi. Itseäni häiritsivät pitkähköt takaumat, jotka olivat hiukan vaikeaselkoisia välillä. Ärsytti myös kuinka kauan joitakin asioita pidettiin lukijoilta salassa. Olin jo monta kertaa lähes heittää kirjan seinään, koska vieläkään ei paljastunut mihin niitä hampaita oikein käytetään.  

I ran into this book on Goodreads, where I fell for the cover. Daughter of Smoke and Bone is about Karou, a 17-year-old girl who studies in Prague’s artschool. But she is not so normal at all: She can speak 2o different languages and her sketchbooks are filled with monsters, who are Karou’s friends, literally. She has spent her childhood with Chimaeras, half human, half animal shaped demons. Karou visits different cities and collects the teeth of humans and animals, which her “father” Brimstone uses for some kind of magic.

Like the back of the book says: “Once upon a time, an angel and a devil fell in love.  It did not end well.”  The book is about a ”demon” Karou and an ”angel” Akiva and their meeting and relationship. Although the book is praised in ratings and blogs, I thought it was a little over average. I was annoyed by long flashbacks and the fact that the information as held for so long. I almost threw the book to wall, when the reason why the teeth were being collected didn’t come out.  


John Green: The Fault in our Stars


Tämän kirjan bongasin Goodreadsista, kun näin kuinka hyvät arvostelut sille oli annettu. Sitten näin sen kirjakaupassa viime viikolla ja siellä se oli eniten myyty pokkari joten pakkohan se oli ostaa sitten. Ostin kirjan englanniksi, koska en tykkää suomalaisesta kannesta yhtään ja se oli enkuksi halvempi. The fault in our stars tai tähtiin kirjoitettu virhe, kuten se on suomennettu, kertoo kilpirauhassyöpää sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel Grace Lancasterista. Syöpä on levinnyt Hazelin keuhkoihin, joten hän joutuu elämään koko ajan lisähapen kanssa. Hän elää vain, koska kasvaimia pienentänyt lääke auttoi, mutta niinkin hän sai vain muutaman vuoden lisää aikaa. Diagnoosinsa takia Hazel luulee elämänsä olevan jo eletty, mutta sitten hän kohtaa pojan nimeltä Augustus Waters syöpälapsille tarkoitetussa tukiryhmässä. Augustus on itse sairastanut luusyöpää ja sen takia hänen jalkansa on amputoitu. Nyt hän on kuitenkin ollut jo yli vuoden syöpävapaa.

Kirjan pääidea ei kuitenkaan pyöri syövän ympärillä vaan se on rakkaustarina, jossa suhteen kumpikin osapuoli nyt vain sattuu olemaan sairaita. Kirja sisältää paljon elämänohjeita ja ajatuksia elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja kirjoista. Hazel nimittäin esittelee Augustukselle lempikirjansa, joka heidän mielestään loppuu kesken. Augustus käyttää toiveensa, jotta he pääsevät tapaamaan kirjailijaa Amsterdamiin.

 I noticed this book on Goodreads, when I saw how great its reviews were. Then I saw it on bookstore last week and there it was the most sold book of the week so I had to buy it. I bought it in English because I don’t like the Finnish cover at all and it was cheaper that way. The Fault in our stars is about Hazel Grace Lancaster, a 16-year-old girl who suffers form thyroid cancer. The cancer has spread to her lungs, so she has to live with extra oxygen all the time. She lives because the tumor shrinking medicine helped, but she only got few more years. Because of her diagnosis hazel thinks her life is already lived, but then he meets a boy called Augustus Waters in a support group for cancer kids. Augustus has had bone cancer and because of that his leg has been amputated. Now he has been cancer free for over a year. The book doesn't focus only on cancer; mostly it’s a love story, in which both in the relationship just happen to be sick. The book contains a lot of tips for life and thoughts about life, death, love and books. Hazel makes Augustus to read her favourite book, which is unfinished in their opinion. Augustus uses his wish so they can meet the author in Amsterdam.


The Fault in Our Stars
Alkuperäinen kansi
Original cover
Suomalainen kansi
Finnish cover


Kirjaa lukiessa tunteeni menivät jotakuinkin näin:
My feelings while reading this book:



Tämä oli ehkä surullisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Olen onnellinen etten spoilaantunut lopusta, vaikka oli se silti suhteellisen arvattavissa. Sen takia en kirjan jälkeen osannut oikein päättää pidinkö siitä vai en. Kun kirjaa miettii kokonaisuutena, on se kaiken surullisuutensa ohessa myös todella hyvä.

This was probably the saddest book I've ever read. I’m happy that I didn't get spoiled of the ending, although it was kind of predictable. Because of that I didn't know what to think of it after I had finished. When I think the book in whole above all of its sadness it is really good.  

Now Playing: One Piece opening 16 - Hands Up!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti