keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Jättiläisiä Turpaan

Shingeki no Kyojin, SNK, Attack on Titan, AoT, Titaanianime/manga, Jättiläisiä turpaan… rakkaalla sarjalla on monta nimeä. Kyseessä on siis Hajime Isayaman ensimmäisen mangan pohjalta tehty anime, josta tässä postauksessa käytän nimeä Shingeki no Kyojin tai SNK, koska tällä nimellä kutsun sitä itse useimmin.

Shingeki no Kyojin, SNK, Attack on Titan, AoT, the titan anime/manga… A dear series has many names. I’m talking about Hajime Isayama’s first manga series and the anime made of that. In this post I use the name Shingeki no Kyojin or SNK, because it’s the name I use of it mostly myself.


 Aloitin sarjan katsomisen, kun sitä oli ilmestynyt 18 jaksoa. Kuulin SNK:sta vasta, kun ihmiset alkoivat työntää sitä joka tuutista netissä. Sama juttu kävi aiemmin tänä vuonna SAO:n kanssa. Mietin, että katsoisin sarjan vasta kun se on ilmestynyt kokonaan, niin kuin tein SAO:a katsoessa, mutta mielenkiinto kasvoi liian suureksi. Nyt kuitenkin vähän kadun päätöstäni, koska sarja toimii mielestäni paljon paremmin, kun sitä saa katsoa monta jaksoa putkeen.

I started watching the anime when there were 18 episodes aired already. I heard about SNK only after people started to hype about it in the internet. The same thing happened with SAO earlier this year. I thought that I am not going to watch it before all the episodes have aired, as I did with SAO. But interest won. Now I regret my choice a little because I think the series works better when you watch the episodes in a row.


Sarjan lähtötilanne on jo sinänsä koukuttava: Ihmiskunnan jäänteet elävät kolmen sisäkkäisen muurin sisällä, missä he ovat turvassa sukupuuton syyltä eli jättiläisen kokoisilta ihmissyöjä titaaneilta. Sarjan tapahtumia on edeltänyt sadan vuoden rauha, jolloin muut kuin muurin ulkopuolella käyvät tarkkailusotajoukot (survey corps) eivät ole nähneet vilaustakaan titaaneista. Rauhan rikkoo jopa titaanien koossa massiivinen jättiläinen, joka rikkoo uloimman muurin ja pakottaa näin ihmiset luovuttamaan kolmasosan elintiloistaan. Päähenkilökolmikko ottosisarukset Eren ja Mikasa sekä heidän ystävänsä Armin päättävät ryhtyä sotilaiksi selvittääkseen mistä titaanit tulevat ja tappaakseen ne.

The start point of the series itself is hooking: The remains of human kind live inside of three walls, in where they are safe from huge human eating titans. Before the start of the series there has been a hundred year peace, during which only the army’s survey corps who go outside the walls have seen titans. The peace ends when a massive titan even in titan size breaks the farthest wall and forces humans to give up third of their living area. The three main characters adoptive brother and sister Mikasa and Eren and their friend Armin decide to become soldiers to figure out why titans exist and to kill them.

Samanlaisuutta(ko?)
Luulen, että suurin osa SNK:n katsoneista jäi koukkuun ihan pelkästään siksi, että sarja on yksinkertaisesti niin eeppinen ja niin jäin minäkin. Hullun upeat taistelukohtaukset, kohtalokasta draamaa, psykologisesti mielenkiintoiset hahmot ja mahtavin musiikki, niin Original Soundtrackin kuin openingien ja endingien osaltakin. Tästä eteenpäin spoilaan animea!

I think most people who have seen SNK hooked only because the series was so epic, and that was the reason for me too. Amazing battle scenes, fateful drama, psychologically interesting characters and the most awesome music in both Original Soundtrack and opening and endings. Here on I’ll spoil the anime!

 Ensimmäinen opening: Guen no Yumiya
 First opening: Guren no Yumiya



Juoni on myös omalaatuinen hyvällä tavalla. Erenin ”kuolema” viidennessä jaksossa tuli todellakin puun takaa, koska päähenkilöä ei ihan noin vaan tapeta pois yleensä. Arvelinkin, ettei kuolema ollut lopullinen ja eihän se ollut. Sen jälkeen Erenin hahmokin muuttui mielenkiintoisemmaksi, koska hänhän on sitä mieltä, että kaikki titaanit pitäisi tappaa. Mutta entä, jos oletkin itse titaani ja sinut halutaan tuomita kuolemaan?

The plot is also peculiar in a good way. Eren’s “death” in the fifth episode really comes as a surprise, because killing the main character off isn't the normal way at all. I thought that his death wasn't final and I was right. After that Eren’s character became more interesting because he thinks that all titans should die. But if you are a titan and people want to kill you?

Reaktioni Erenin kuolemaan oli aikalailla samanlainen kuin Arminilla.
My reaction to Eren's death was pretty much the same as Armin's

Jo heti, kun Eren paljastui titaanimuuttujaksi, niin arvasin, että näitä tulee olemaan lisää. Enkä ollut väärässä. Ärsytti kuitenkin tajuttomasti, koska heti, kun näin Female Titanin, ajattelin ”Toi on niin Annie!” ja sitten jopa Arminilla meni niin monta jaksoa tajuta se! Annien ja Erenin titaanimuotojen taistelukohtaus olikin sitten yksi epiceimmistä kohtauksista koko animessa.

As soon as Eren was revealed to be able to turn titan I guessed that there are gonna be more. And I guessed right. But I was so annoyed, because as soon as I saw the Female Titan I thought “That is so Annie!” and then it took them so many episodes to figure it out, even Armin. Annie’s and Eren’s titan forms fight was one of the most epic scenes in the anime.

Nauroin tälle ihan liikaa XD.
I laughed at this too much XD.
Shingeki no Kyojinissa minuun iski myös dystooppinen kuva maailmasta. Se, että vastavalmistuneet armeijajoukot saavat todellisuuden heti niskaansa, ja monta armeijatoveria kuolee raa’asti titaanien suihin, oli mielestäni mahtava keino saada hahmojen todellisuudentaju oikealle tasolle. Toisaalta se oli myös hyvin masentavaa. He eivät vuosienkaan koulutuksen ja mahtavien kaasukäyttöisten aseidensakaan avulla voineet titaanien aiheuttamalle tuholle lähes mitään. Aseiden käyttö käytännössäkään ei ollut lopulta niin helppoa. Taistelutyyli oli kuitenkin animoinnin kannalta mahtavaa, koska sillä sai taistelukohtausten eeppisyyden nostettua uudelle tasolle.

In Shingeki no Kyojin I also liked the aspect of dystopia. The fact, that fresh graduated army people get the reality of the world in the harsh way, and many of their army buddies get killed and eaten by titans was in my opinion a great way to open the characters eyes to reality. On the other had it was really depressing. Still after years of training and with the help of awesome gas working weapons they couldn't do much to them. And using the weapons in real battle was not that easy in the end. The fighting style is awesome from the anime’s point-of-view because that got the battle scenes epicness on to a new level.   


Vaikka Shingeki no Kyojin onkin huippua koukuttavuudessaan ja laadussaan, se saattaa olla hankalaa seurattavaa suuren hahmomäärän takia. Koska ihmisiä kuolee paljon, täytyy heitä olla aluksi sen verran, että osan voi kirjoittaa pois näyttääkseen titaanien raakuutta. Tämä kuitenkin sekoitti ainakin minua joten sitten kun joku kuoli, niin en aina muistanut kuka oli kyseessä, jos ruumista ei näytetty.

Although Shingeki no Kyojin is on the top with cliffhangers and quality it can be hard to follow because of the huge amount of characters. Because a lot of people die in the series there must be a lot of spare characters in the beginning so that they can be killed off. This confused me a lot because when someone died I didn't always remember who it was if the body wasn't shown.

Vähän hahmokaartia.
Some characters.
Suurin osa hahmoista, jotka ovat elossa hieman kauemmin, ovat kuitenkin suhteellisen mieleen jääviä ja mielenkiintoisia. Lempihahmokseni muodostui Armin, koska vaikkei hän halunnut edes alun perin liittyä armeijaan, hän kuitenkin liittyi koska Mikasa ja Eren liittyivät. Ja vaikkei hän itse välttämättä sitä kunnolla tajua, hän tuntuu olevan yksi fiksuimmista koko armeijassa. Myös hänen kaipuunsa ulkomaailmaan on mielenkiintoinen seikka, koska se saattoi alitajunteisesti vaikuttaa siihen, että hän valitsi armeijayksikökseen nimenomaan tarkkailusotajoukot. (Vaikka valintaan vaikutti eniten se, että Eren ja Mikasa valitsivat sen myös.) Muistakin hahmoista voisi kirjoittaa monta sivua pitkän analyysin, jos jaksaisi.

Moat of the characters who are alive a little longer are really interesting. My favourite character is Armin, because although he didn't want to join the army, he did because Mikasa and Eren joined. And although he doesn't really get it he seems to be one of the brightest people in the whole army. Also his longing for outside world is interesting to point out, because it might have been a subconscious factor in his choose of becoming a survey corp member. (Although his choice was highly influenced by the fact that Eren and Mikasa chose it too.) I could write about the other characters for many pages long analysis, if I had the energy.

Tää on niin hauska mut samalla tosi surullinen kuva :3
This is so funny but at the same time really sad pic :3
Kokonaisuudessa tämä ensimmäinen kausi oli mahtava startti sarjalle, jonka toivon jatkuvan samalla meiningillä loppuun asti. Isayama on jo sanonut lopettavansa sarjan n. 20 pokkariin, mikä on hyvä, koska sarja ei varsinaisesti hyötyisi pidentämisestä mitenkään. Annoin sarjalle pisteitä 9/10, koska aivan kympin arvoisena en tätä kuitenkaan pidä. Mangaa en ole vielä ehtinyt lukea eteenpäin olen vain vilkaissut sitä, koska sen tyyli on saanut niin paljon arvostelua osakseen. Tämä ensimmäinen puolisko SNK:sta oli kuitenkin siitä todella turhauttavaa katsottavaa, että mitään titaaneihin liittyvää ei varsinaisesti selvinnyt tai muitakaan suuria kysymyksiä ei raotettu. Eli nyt on käytännössä pakko katsoa toinen kausi ja/tai lukea manga, jos haluaa saada vastaukset sellaisiin kysymyksiin kuin mistä titaanit tulevat, mitä ne oikeastaan ovat, miksi osa ihmisistä voi muuttua titaaneiksi ja osa ei ja mitä onkaan Erenin isän kellarissa?


On the whole this first season was a really amazing start for this series which I hope to continue as awesome to the end. Isayama has already said that the series will end after about 20 volumes, which is good because the series doesn't get anything from lengthening it. I gave the series 9/10, because I don’t think it is worth of a whole ten. I haven’t read the manga yet, I've only checked to see how it looks because there has been so much talking about the style too. This first half of SNK was sometimes really frustrating to watch because the big questions were left unanswered. So now I have to watch the second season and/or read the manga if I want to know why the titans exist, what they are, and why some people can transform into titans and some can’t and what’s inside Eren’s farther’s cellar.    

Tässä linkki vielä mahtavaan videoon, jolle nauroin itseni kipeäksi (ja joo, ei suostunu blogger laittamaan suoraan tätä videota -.-)

Sorry, the video is in Finnish 







4 kommenttia:

  1. Voi hyvä ihme, tuon viimeisen videon lopussa ollut fraasi "Taita ja nauti!" xDDDDD KUOLIN SILLE. Voi elämä nyt sentään...

    Mutta siis kivan tekstin kirjoitit, ja olen monesta kohdasta samaa mieltä kanssasi. Shingeki on sellainen anime, jota olen odottanut pitkään - sellainen tosi viihdyttävä ja koukuttava. Täytyy sanoa, että se on kyllä parempi, jos ei ole ensin lukenut mangaa, koska kaikki juonenkäänteet vaan onnistuvat yllättämään paremmin. Mutta minä kyllä pakosti luen sen mangan ennen kuin animea tulee lisää, koska en yksinkertaisesti malta odottaa jatkoa + spoilereita varmaan kuulisi muutenkin jostakin suunnalta...

    Ja aws oikeasti, ihana tuo Punainen Jättiläinen -viittaus! ;DD Nyt joku Puniksella työskentelevä näkee tämän postauksen ja ne alkavat julkaista Titaaneja suomeksi käännettynä x'DD Ja joo, pistetään suomenkieliseksi nimeksi juurikin tuo "Titaaneille Turpaan" ja Erenin nimi voidaan kääntää Erno Jääkäriksi ja Arminista tulee Armas ja Mikasasta Minna-Kaisa Akkamies vai mikä se nyt oli.. xD No ei nyt sentäsen. Mutta minä en kyllä pistäisi vastaan, vaikka tuota mangaa alettaisiin suomeksi julkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikäh repesin niin pahasti noille sun nimiehdotuksille ja myöskin tolle taita ja nauti jutulle tossa videossa. Näin tuon punainen jättiläinen -kuvan ekaa kertaa jossain facebookin anime&manga -ryhmässä, mutta propsit sen tekijälle.

      En minäkään pistäisi vastaan vaikka alettaisiin Shingekiä julkaista suomeksi, mutta jostain luin että tuskin tullaan julkaisemaan ainakaan lähiaikoina. Suomen mangapiirit kun ovat vielä suhteellisen pienet ja satunnainen ostaja ei välttämättä tarttuisi niin ns. oudosti piirrettyyn mangaan. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi luottoa sille, että aktiivimangaharrastajat pitää myyntiluvut tarpeeksi suurina.

      Poista
    2. Yeah, totta puhuen en itse keksinyt kyllä noita nimiä... ;DD Näin ne aika kauan aikaa sitten tumblassa itse asiassa jonkun suomalaisen postauksessa... ;D Olivat tosi hauskoja mielestäni.. en kyllä nyt jaksa etsiä sitä, koska siitä on aikaa, kun sen rebloggasin, mutta siinä oli kaikkien tärkeimpien hahmojen nimet väännetty suomalaisiksi. ;D

      Me ei muuten olla kavereita fb:ssä! Tajusin juuri ;DD

      Ja joo, tuo Suomen mangapiirien pienuus on ikävä ongelma (tai ei muuten mutta ehkä juuri noiden uusien julkaisujen kannalta.. täytyy niin kovasti miettiä, mikä kelpaisi porukoille...)... Shingekin tarina itsessään voisi ehkä olla suosittu ja vedota ihmisiin, who knows (minusta se on ainakin tosi uniikki ja hyvin keksitty kun nykyään monet sarjat tuntuu olevan aika samaa kamaa), mutta ei sitä välttämättä ihan kuka tahansa casual tyyppi varmaankaan ostaisi...

      Poista
    3. Hei eipäs muuten ollakkaan kavereita facessa xD Mäkin tajusin just :DDD Mut saa kyllä pyytää jos haluat.

      Oon samaa mieltä, että Shingekein tarina kyllä vetoaisi, mutta just sen piirtotyylin takia en minä kyllä lähtisi kokeilemaan jos ensimmäisiä mangapokkareeitani olisin ostamassa

      Poista