maanantai 2. syyskuuta 2013

Koodeja ja Keski-maata eli elokuun kirjat

Viime kuussa (koska nyt on jo syyskuu ;___;) yritin kuroa kiinni määrää, joka minun olisi pitänyt lukea tähän mennessä 100-kirjaa haasteessani. Sainkin luettua aika paljon kirjoja ja juuri sopivasti kuun loppuun sain 50 kirjaa täyteen. Kuitenkin puoli vuotta meni jo, joten jotta olisin voinut lukea tasaisesti, pitäisi minun olla tällä hetkellä lukenut n. 66 kirjaa. Onhan tässä kuitenkin vielä aikaa, joten katsotaan kuinka lähelle sataa pääsen joulukuun loppuun mennessä.

Last month (because it’s September already ;__;) I tried to read as much as I could to reach the point that I have to be in my 100-books challenge. I read a lot of books and reached 50 in the end of month. However, half of the year has already gone by and if I had read evenly I would have had to read about 66 books at the moment. Well, there’s still some time , so let’s see how far I can get until the end of December.

Dan Brown: Enkelit ja Demonit sekä Da Vinci –koodi

Dan Brown: Angels and Demons and The Da Vinci Code

Kirjat, jotka minun on pitänyt lukea jo todella kauan, mutta sain aikaiseksi vasta nyt kategoriaan menee nämä kaksi. Näistä tehtyjä elokuviakaan en ole katsonut juuri sen takia, että halusin lukea kirjat ensin. Da Vinci –koodistahan on jaksettu pauhata vaikka kuinka kauan ja nyt kirjan luettuani voin ymmärtää miksi. Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, että miksi fiktioksi tarkoitetusta kirjasta on vaivautunut loukkaantumaan niinkin pahasti.

Books that I've planned to read for forever, but only did it now is the category of these two books. I haven’t even watched the movies made of them, because I wanted to read the books first. Da Vinci code has been a subject of talking a long time already and now that I've read it I can see why. The part that I can’t understand is that why people get so mad about books that are meant to be fiction.



Vaikka Da Vinci –koodi onkin näistä se tunnetumpi on Enkelit ja Demonit ilmestynyt ensimmäiseksi ja mielestäni se on parempi. Siinä on yksinkertaisesti mielenkiintoisemmat ja jännittävämmät tapahtumat kuin Da Vinci – koodissa ja se vetää paremmin mukaansa. Siinä on myös parempi juoni, vaikka se lähteekin käyntiin aika hitaasti.

Although Da Vinci code is better known than Angels and Demons, the latter actually came out fist and I think it is better. It has more interesting and exciting events than Da Vinci code and it pulls in better. It also has a better plot, although the start is quite slow.

Jos pitäisi mainita mikä Da Vinci –koodissa oli parempaa kuin Enkeleissä ja Demoneissa, sanoisin hahmot. Tai pikemminkin hahmojen taustat ja tarinat. Päähenkilöhän on kummassakin sama Robert Langdon, Harvardin yliopiston uskonnollisen symbologian professori, mutta hän seikkailee eri ihmisten kanssa kummassakin kirjassa. Da Vinci – koodin Sophie on mielestäni paremmin mietitty ja juoneen sovitettu hahmo kuin Enkeleiden ja Demonien Vittoria. Silti kummassakin kirjassa hahmot jäävät turhan etäisiksi, kun pääpaino on seikkailussa ja mysteerien selvittämisessä. En sano, että tämä on välttämättä huono asia, mutta sellaiselle, joka tykkää kirjoja lukiessa syventyä hahmoihin kunnolla, en suosittelisi.

If I had to mention something that was better in Da Vinci code that in Angels and Demons, I’d had to say the characters. Or more closely the characters backgrounds and stories. The main character in both is Robert Langdon, Harvard’s symbologist, but he has a different pair in the books. Da Vinci code’s Sophie is in my opinion a better thought character and she is also better included in the story than Angels and Demons Vittoria. Yet both of the books leave the characters too distant, when the pressure is on the adventures and solving the mysteries. I don’t say that it’s a bad thing, but people who like their books characters to be sunk in I wouldn't recommend these books.

 

J.R.R Tolkien: Silmarillion


Huh, huh, kun olikin raskasta luettavaa. Koska minulle tuottaa päänsärkyä välillä, kun luen Taru sormusten herran selitys/historia/muuta vaikeaselkoisempaa kohtaa, Silmarillionin lukeneet tietävät, että tämä koostuu vain niistä. Siis Keski-Maan historiaa sekasotkuisessa paketissa sekä Taru Sormusten Herran tylsimmät puolet yhdessä paketissa. Hauskinta kirjaa lukiessa oli bongata nimiä, jotka muistan TSH:sta. Voitte siis päätellä, että Silmarillion meni turhan fantasiaksi minulle. Lempikirjani Tolkienilta kun sattuu olemaan Hobitti. Ja tällä tekstillä suututin kaikki Tolkien –fanit, sori.


Huh, that was heavy reading. Because I get head ache when I read the most hard/history/explaining parts of Lord of the Rings, the ones who have read Silmarillion know that it’s like that all the way through. I mean, Middle-earths history in a complex packet and also The Lord of the Rings most boring parts in one. The fun while reading this book came from spotting the names I recognized from LotR. So you can guess, that Silmarillion was too fantasy for me, since my favourite book from Tolkien is The Hobbit. And know I've pissed off all the Tolkien fans, sorry.

Elokuun muut kirjat


Alkukuusta luin Jane Austenin Emman englanniksi, koska olin saanut sen siskoltani tuliaisiksi Edinburghista. Englanniksi lukeminen kestää minulla aina vähän kauemmin ja nyt siihen lisättiin vielä vanhahtava sävy, niin aikaa kirjan parissa kyllä kului. Lisäksi luin Vampyyripäiväkirjojen kolmannen ja neljännen osan sekä kolme Agatha Christietä, joita onkin tullut luettua jo 11 tänä vuonna. Tarkemman listan voi katsoa tuolta 100-kirjaa challenge –sivulta.

In the start of the month I read Jane Austen’s Emma in English, because I got from my sister when she went to Edinburgh. It takes me a little longer to read in English (as it is not my first language) and now the language was old so it took me even longer. In addition I read the vampire diaries part three and four and also three books by Agatha Christie, which I've read 11 this year already. More detailed list can be found on the 100-books challenge –side.

Oli pakko laittaa vielä tämä video, kun näin sen tänään ja se oli niin hauska. Kirjoitinkin jo aiemmin mielipiteeni Frostbiten ikärajasta, jonka voi lukea *täältä.*





Sorry the video is in Finnish, but Hitler is raging because the big Finnish anime and manga convention Desucon Frostbite will be forbidden from people under the age of 18. I wrote my opinion of it earlier already, it can be read *here.*

2 kommenttia:

  1. Silmarillion! Taputus olalle sen lukemisesta ;D Itse luin sen joskus... olisiko ollut peräti ala-asteella ja se oli vähän raskasta sen ikäiselle ja hämmentävää, koska hahmoja oli paljon, mutta tykkäsin jo silloin! (: Jos Tolkien vielä kolahtaa tuon jälkeen, suosittelen seuraavaksi Keskeneräisten Tarujen Kirjaa, jossa on lisää kaikenlaista ihanaa Keski-maa-extraa. Minun pitäisi oikeastaan tuo Silmarillion lukea itsekin uudestaan, kun ostin sen joskus viime vuonna hyllyyni, vaan enpä ole ehtinyt/jaksanut.

    Ja hatun nosto myös Emmasta! Minulla on se myöskin englanniksi, kun sain sen ysiluokalla stipendinä, mutta en tosiaan ole sitäkään lukenut kuin jonkin verran alusta. Ei jostain syystä hirveästi viehkonut ainakaan se alku, että olisin jakasanut jatkaa lukemista... ;/ mutta täytyisi varmaan se joskus tosiaan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Silmarillion tuntui olevan vähän raskasta tämänkin ikäiselle XD. Ja kyllähän Tolkien kolahtaa, kunhan ei ole yhtä raskasta kuin tuo Silmarillion.

      Joo siis tosiaan olen lukenut Emman myös suomeksi aikaisemmin, joten muistin surin piirtein mitä siinä tapahtuu, mutta onhan se silti aika raskas luettava englanniksi.

      Poista